F niin kuin Fobia
Etanaperhe hengailee sateisella asfaltilla. Miehän se pelkään aina astuvani niitten päälle ja murskaavan ne kuoliaaksi ja siitä näemmä irtos tämän illan juttu…
Mikä se ihmistä kasvattaa? Ainaki yks kova juttu on omien mörköjen kohtaaminen. Monestihan vaikeat asiat kasvaa ja muotoutuu oman pään sisällä niin solmuun että niiden avaamiseen tarvitaan vähintään kolme terapeuttia ja kymmenen pilleripurkkia. Tohdimpa väittää että matkustelulla on suuren suuri vaikutus noiden solmujen availuun. Ettei liian syvälliseksi menis, niin mulla matkustaminen on auttanu selättämään joitain kummallisia fobioita joita olen luonut pääni sisälle.
Palataanpa siis kauas lapsuuteeni Tiukuvaarassa… Siellä koitin pyydystää sisiliskoja, rakensin kärpäsille koteja ja muutenkin olin kaikkien öhkiäisten kaveri, lukuun ottamatta koppakuoriaisia ja sarvijaakkoja. Sen jälkeen kun törmäsin Haukiputaalla metsäpolulla kyykäärmeeseen, niin käärmefobia iski välittömästi. En edes aiemmin tiennyt pelkääväni käärmeitä, mutta siinä kun se jalkojen vieressä luikerteli ja suhisi, niin silloin tiesin. Käärmeitähän on ihan fiksua pelätä, onhan ne sentään myrkyllisiä. Tämä kuitenkin johti siihen että aloin pelkäämään myös liskoja, lähinnä niiden liikkuminen inhotti. Pelkäsin ihan kuollakseni että Thaimaassa lisko tippuu päähän, ihan semmonen pieni gekkokin sai minut hysteeriseksi. Ekalla reissulla jouduttiin aluksi valitsemaan yösijatkin sen perusteella, ettei sinne vain änkeä kutsumattomia vieraita. Thaimaassa tukittiin bungalowin ränsistyneitä seiniä ja kattoja laastareilla ja ties millä virityksillä. Aikani jaksoin pitää kiinni pelosta, mutta sitten alkoi siedättyminen ja kohta pikku gekkojen ötökkäjahtia oli jopa ihan hauskaa katsella ennen nukkumaan menoa. Viime reissullahan se ”pahin pelkonikin” tapahtui Malesiassa ja yksi lisko tippui katosta kädelleni ja luikki kyllä hyvin nopeasti karkuun, enkä edes kuollut!
Toinen kummallinen esto mulla oli etten pystyny hyppäämään pää eellä veteen. Vihaan sitä kun menee vettä nokkaan ja kai mulle on sitte joskus jotain käynyt kun siitä on tullut niin iso ongelma. Vellun kanssa Toballa istuttiin laiturilla ja kun väsyin vänkäämään vastaan, niin uskalsin jopa pari kertaa hypätä matalalta. Ja mikä fiilis siitä tuleekaan ku voittaa ittensä ja ne älyttömät pelot! Nämä voi tuntua pieniltä jutuilta monien isompien asioiden rinnalla, mutta jos omat asiat on balanssissa niin silloin jaksaa antaa toisillekin parasta itteään.
En oo mitenkään älyttömän tarkka siisteydestä, mutta aina se ottaa oman aikansa kun tottuu siihen että muualla kaikki ei olekaan niin tiptop. Kyllä meinas yöllä ottaa pumpusta Indoissa kun rotta hyppäs moskiittoverkon läpi meän sänkyyn ja voin sanoa että ottais kyllä edelleenki. Viime reissulla ei siis enää pahemmin aiheuttanut ahdistusta puhtaiden lakanoiden ja lämpimän suihkun puute. Kaikkeen tottuu ja on ollu huippua huomata kuinka hyvin sitä pärjäilee vaikkei ole mitään mukavuuksia tarjolla. Aina kun palaa niin osaa arvostaa Suomen puhtautta ja sitä kun voi hörppästä suoraan hanasta puhasta vettä!
Saas nähä mitä ens reissussa taas oppii ja uskaltaa, ainaki aion ajaa enemmän skootterilla ja oishan se surffauski testattava…