Hyvästi ruskettumishaaveet…
Noniin, saatiin Vellu terveeksi ja ehdittiin nauttia yksi päivä sitä ihanuutta, niin eiköhän se samainen kuume iskenyt meikäläiseen. Siirryttiin skootterilla pari tuntia Sadranan nimiselle biitsille ja siinä skootterimatkan aikana kuume kohosi. Perille päästyä rojahdin sänkyyn ja vietin siellä hyvin pitkälti seuraavat kolme päivää.
Parvekkeelta napattu kuva rannasta, sunnuntaisin ranta täyttyy paikallisista turisteista.
Kuume tuntuu nyt laskeneen ja ruokaakin on saanut vähän väkisin kurkusta alas, eli elämä alkaa hiljalleen voittaa! Katsotaan jos tässä parin päivän päästä pääsisi vaikka uimaan… Matkoilla sairastaminen on kaikkein typerintä ja ärsyttävintä, menee ihan fiilikset kaikkeen ja iskee koti-ikävä.
Jos hakee jotain positiivista puolta, niin tässä voi nyt hyvin ajan kuluksi kirjoitella tänne vaikka jotain mitä on jäänyt kertomatta…
Matkalla rannalle meitä vastaan tuli kilometrien mittainen kulkue. Mielettömiä asuja ja vaikka mitä hökötyksiä! Täällä kun käytetään värejä vähän eri tavalla, more is more tai jotain sen suuntaista.
Käytiinhän me vanhat kalkkikset myös tanssiklubilla taannoin! Breakdance ei itseltä ihan luonnistu, mutta katseltiin muiden venkoilua. Hipsteri toisensa perään pyöri lattialla ja onhan se hienon näköistä kun sen taitaa! Erikoista oli, että bileet loppuivat jo joskus 11 kieppeillä, Suomessahan tuohon aikaan vasta käydään suunnittelemaan yökerhoon siirtymistä.
Yhtenä iltana Riski halusi viedä meidät oikein vanhan kansan punk-keikalle. Yksi hänen kavereista soitti yhdessä bändeistä, joita oli kolme yhteensä. Parkkipaikalla odoteltiin vissiin tunti vai parikin keikan alkua. Jossain vaiheessa kiersi kolehti jolla haettiin pari pulloa halvinta ”punaviiniä” ja jaettiin kaikkien kesken. Keikka oli vegaanikahvilan yläkerrassa, tunkkainen ja hiostava pimeä huone täynnä indonesialaisia punkkareita ja me. Hauskaa kuitenkin oli ja yksi bändeistä soitti tosi hyvin! Viime punk-keikasta olikin jo tovi vierähtänyt…
Heti ensimmäisenä päivänä Jogjassa vietin aikaa Riskin pikkusiskon ja hänen kaverin kanssaan. Kierreltiin pyörillä katselemassa maisemia ja napsittiin kuvia kivan näköisistä paikoista. Pyöräily itsessään on aika touhua täällä liikenteessä. Tätä liikennekulttuuriahan voisi taivastella ihan loputtomiin jos jaksaisi… Mutta nyt ei jaksa!;)
Tältä osin Yogyagarta alkaa olla nähty, melko raskas reissu sairastelujen osalta. Nyt onneksi molemmat ollaan terveitä ja huomenna jatketaan matkaa junalla kohti Bandungia. Siellä moikataan kavereita päivä tai pari ennen kuin jatketaan Jakartaan, josta onkin alle viikon päästä lento Suomeen! Ihanaa nähdä pojat, on niiiin kova ikävä rähinäjengiä!