Kolahtaako sisustustarrat?

No voin kertoa että EI, ei enää vuoden 2005, jolloin ne oli hetken ihan siistejä, kunnes niitä alko tulemaan joka tuutista. Edellinen asukas sen sijaan oli ihan tosissaan hurahtanu siihen buumiin ja jotenki en ole hennonnu tarroja poiskaan repiä. Tänään tosin oli hilkulla kun yltiöpositiiviset ja niin kovin syvälliset lausahdukset nostattivat verenpainetta heti aamutuimaan!

Heti silmät avattua komeilee sängyn vieressä kehotus elämään unelmaa eikä vain unelmoida elämää, selvä näin teen kunhan saan ensin kupposen kahvia! Tämä sananparsihan on ehtiny unohtua jo hampaita pestessä, mutta eipä hätää kun vaatekaapilla odottaa jo kolmen kovan iskulauseen joukko!

Ylimpänä kehotetaan elämään täysillä, no onnistuuhan se toisinaan kyllä.Välillä taas ei meinaa onnistua millään ja varsinki jos edellisiltana on eläny täysillä, niin seuraavat kolme päivää tuppaa menemään hiukkasen puoliteholla. No seuraavana käsketään nauramaan koko ajan. Koko ajan? Ei onnistu, mutta ymmärrän pointin, ihan hyvä, ehkä voin koittaa. Ja alimpana pelkkä believe, usko, niin mihin?! Päätin että siinä käsketään uskomaan itseensä, tästä koppi, hyvä vinkki, tämän ku muistais vielä lounasaikaan.

Aika valita sukat toisesta kaapista ja TADAA sieltä tuleekin esiin kehotus unelmoida isosti. Käännän katseen makkarin seinään jossa oli myös jotain höpinää unelmoinnista. Eli täytyy totisesti elää sitä unelmaa, eikä mitä tahansa pikkupikku unelmaa vaan jotain suurta ja ihmeellistä. Tässä täytyy kyllä skarpata. Täytyykö mulla alkaa nyt keksimään joku hillitönn jättiunelma vai vaan repiä nuo tarrat v*ttuun?

Noin, sukat on saatu jalkaan ja vessasta nappaamaan meikkipussi. Mitäs mitäs, vihdoinkin joku mulle sopiva imelä fraasi: rakasta koko sydämellä. Tämä onkin näistä helpoiten toteutettavissa ja  ehkä nuista muistaki saa vielä ammennettua hyviä elämänohjeita. Pysykööt nyt sitten vielä seinillä mokomat. Silti jos joku haluaa kotiansa moisilla lausahduksilla kaunistaa, niin saa tulla hakemaan, ihan ilmaseksi.