Mistä johtuu blogitaukoni?

Hei, joko olet siellä ehtinyt miettimään, että ”jaahas, niin se vain Vilukisunkin blogi-innostus lässähti”? Arvasin. Mutta ehei, ei ole lässähtänyt, on vain ollut niin paljon kaikkea, ettei paukut ole riittäneet kirjoittamiseen. 

Seuraavat syyt ovat yleisimpiä siihen, miksi välillä tulee vähän pidempiä pausseja:

Kiire. Arki on välillä itsessään melko haipakkaa ja kun vihdoin pääsee sohvalle lösähtämään, niin ainoa mihin aivoissa riittää virtaa on jonkin sortin hömppäsarjan puoliunessa katsominen. 

Toinen juttu on se kun on niin hauskaa, ettei edes muista koko blogin olemassa oloa. Ystävien seurassa ja yleensä Vellunkaan läsnäollessa en tykkää kirjoittaa. Tämä on mulle se oma henkireikä, enkä halua tehdä sitä muiden läsnäollessa. Enkä myöskään halua hukata sekuntiakaan yhteistä laatuaikaa ystävien kanssa näppäämällä blogia. 

Alakulo ja ahdistus tai joku muu tunnemylläkkä. Silloin kun masentaa on aika vaikea kirjoittaa. Ajatus on synkkänä ja mielen on vallannut musta pilvi, voitte kuvitella, että eipä silloin juttukaan luista. Tämä ei ole ollut syy viime aikojen taukoihin, vaan juuri nuo kaksi ylempää syytä. Onneksi.

Eli rivien välistä voi lukea, että kun on neutraalin tasaista, eikä liian kiire tai liian hauskaa, niin juttujakin syntyy! 

Tsemppiä sateiseen päivään, tämmöisenä päivänä on hyvä levätä ja ladata akkuja. Kuvissa ukot näyttää vähän rentoutumisen mallia!