Melkein viisi vuotta piti Tampereella asua, että sai aikaiseksi käydä Tampereen taidemuseossa. Yksi iso syy Tampereelle muuttoon oli se, että täällä on paljon kulttuuritarjontaa, keikkoja, näyttelyitä ja kaikenlaisia tapahtumia. Siitä huolimatta liian harvoin tulee käytyä missään kun se kotisohvan vetovoima on niin suuri. Nyt kun ei jaksa enää riekkua baareissa entiseen tahtiin, niin varmasti tulee käytyä enenevissä määrin myös museoissa ja taidetapahtumissa. Koitan niistä tännekin kirjoitella.

Tänään siis ekaa kertaa Tampereen taidemuseossa katsastamassa kuvanveistäjä Essi Renvallin (1911-1979) näyttely ”Ihmisyyttä etsimässä”.  Entuudestaan taiteilija ei ollut tuttu, mutta mainoksen keltapaitainen naikkonen antoi jotain mielikuvia jo etukäteen. Odotin räväköitä lähinnä naishahmoja ja paljon värejä ja puhuttelevia veistoksia. Ihan pieleen ei mielikuvat menneet, mutta aika tasapuolisesti veistokset olivat sekä naisia että miehiä. Värejä ei ollut läheskään niin paljon, mitä olisin odottanut ja aika paljon oli myös uskonnollisia teoksia.

Museothan on monesti hieman pelottavia ja omituinen kaikuva hiljaisuus oli myös tällä kertaa läsnä ja jälleen pelkäsin jonkun veistoksen räväyttävän silmät auki. Näin ei käynyt ja hyvä niin. Muutama teoksista jäi erityisesti mieleen, Tove Janssonin muotokuva oli upea ja muutama muukin osui ja upposi. Suuri osa teoksista oli tehty pronssista, kuparista ja taisi muutama olla marmoristakin.

Yhdessä huoneessa sai pukea itsensä Essi Renvalliksi ja ottaa kuvan. Pakkohan se oli koittaa, että miltä tuntuu olla tuollainen suuri naistaiteilija ja edelläkävijä. Aika herttaisen oloinen mimmi, vai eikö teidän mielestä?

Myös mitalit, piirustukset ja isojen monumenttien kuvat seinillä olivat mielenkiintoisia. Kylmäksi näyttely ei jättänyt, muttei toisaalta ollut ihan lempparikaan.  

Näyttely on esillä enää sunnuntaihin 29.1.2017 asti, joten vikkelä saa olla jos tahtoo vielä käydä katsomassa. Lippujen hinnat 8€/hlö ja jos kukkaroon on eksynyt Matti, niin perjantaisin museoon pääsee ilmaiseksi klo 15-17 välillä!

Ihan huippu ylläri oli vielä alakerran ”ota tästä ilmaiseksi”-pöytä. Siellä oli joitain kirjoja ja kortteja aiemmilta näyttelyiltä ja silmääni sattui samantien Kim Simonssonin kirja. Hänen nimi on nyt tullut monta kertaa esille eri tilanteissa ja erikoiset keraamiset veistokset ovat mielestäni ihan mielettömän hienoja. Ja niinhän ne asiat tulevat vastaan ihan itsestään jos niiden antaa tulla ja kaiken lisäksi kirjoja oli enää yksi jäljellä, juuri kuin minua varten. Luin, tai oikeastaan ahmin sen heti kotiin tultua läpi. Tämän taiteilija näyttelyyn on ehdottomasti joskus päästävä!