Eipä ole muuten koskaan hajonnut lentokone, eikä kadonnut matkatavarat. 

No nyt on! 

Roomasta lähtevään koneeseen saatiin matkustajat tungettua kunnes huomattiin koneessa jotain ”pientä hämminkiä”. Kapteeni kuulutti puolen tunnin välein, että kohta päästään lähtemään. Lopulta selvisi, että täytyy odottaa korjaajaa paikalle, koska moottorissa oli jokin vika. Tähän operaatioon upposi noin kolme tuntia. Siihen päälle 11 tunnin lento, kyllä istumalihakset sai treeniä. Jatkolento onneksi odotti meitä ja päästiin suoraa HongKongista jatkamaan matkaa.

Lento Jakartaan saapui ajallaan ja odotettiin reppuja liukuhihnan vieressä, Vellun tuli, minun ei. Käytiin sitä selvittelemään ja nyt jännitetään tuleeko se vielä tänään myöhemmällä lennolla… Varattiin onneksi etukäteen huone lentokentältä (45€). Tuollainen melkein 30 tunnin matkustusaika vaatii aina veronsa. Kun saa yhden yön levättyä kunnolla, niin on taas ihan eri meno! 

Hotellin aulasta napattu kuva, tämä on varmaan joskus muinoin ollut tosi hieno hotelli, nyt jo vähän parhaat päivänsä nähnyt, mutta meille ihan luksusta!

Hyvä fiilis kumminkin, edes kadonnut rinkka ei saa mieltä synkäksi. On vain niiiiiin siistiä olla täällä! Katsotaan mitä seuraavaksi keksitään!;)

Vihdoin se kauan odotettu päivä koitti ja oli aika pakata rinkka, laitella koti lähtökuntoon ja hypätä bussiin. En tiedä kuinka muilla nämä lähdöt onnistuu, mutta meidän lähdöt on hyvin kaukana elokuvista. 

Aamulla vitkuteltiin heräämistä, niin että aikaa jäi noin viisi tuntia tehdä öööö ihan kaikki, pakata, siivota, tiskata, käydä ostamassa kompressiosukat (?), hakea ruokaa, teipata postilaatikkoon ”ei mainoksia”-tarra, rampata varaston ja asunnon väliä, peseytyä jne. Joskus yhden aikaan taidettiin saada ensimmäinen kunnon raivokohtaus aikaiseksi kun nykäisin liian aikaisin pleikkarin töpselin seinästä… Siihen päälle muutama itkun tuherrus ja meikit poskille. Hyvä, eihän siinä vielä kiirekään, eli naaman pesu ja uudet pakkelit kehiin. 

Hetken aikaa oli taas tyyntä, mutta myrskyähän se enteilee kuten kaikki hyvin tietää. Saatiin vihdoin kaikki tavarat, koirat ja itsemme ajoissa pysäkille, kunnes kysäisin ”tulikos se linkkari matkaan?” Vastaus kuului ”en ottanut, mutta oman ottalampun otin” Ja siitä taas vähän lisäkierroksia sekä puolin ja toisin syyttelyitä. Kohta paineltiinkin jo takaisin kotiin koko köörillä hakemaan puuttuvat jutut. 

Kun vihdoin päästiin ekaan bussiin, väiteltiin niin kovasti, että pyyhkäistiin meidän pysäkin ohi. Kyllä siinä taas kiiteltiin toisiamme samalla kun hikikarpalot lentäen juostiin oikealle pysäkille. 

Mutta nyt, vihdoinkin ollaan matkalla Helsinkiin. Koirat on jätetty hoitoon  ja passitkin on molemmilla mukana (juuri tarkistettiin!) 

Kuva napattu Huittisten ABCltä, odotellaan Onnibussia. Kaikki sähellys ja hössötys on jo takana päin ja loma voi alkaa!