Tässä taannoin olin Prisman kassajonossa jäätelö kourassa (minttupuffet) ja koin hämmästyksen tunteita, vieläpä kahteen kertaan. Jumatsuikka, vieläkin hymyilyttää, vaikka juttu ei ollut kovinkaan kummoinen.

Tilanne meni siis niin, että jonotin juuri siihen kassalle jossa myyjä ei löytänyt jotain koodia ja jono tyssäsi. Vilkuilin kelloa tiuhaan, koska bussi oli lähtemässä piakkoin. Mietin, mikä olisi nopein vaihtoehto, juosta jäätelöaltaalle palauttamaan jäde, vaihtaa kassajonoa toiseen yhtä pitkään vai kärvistellä paikallaan ja toivoa parasta. En ehtinyt tehdä liikettä suuntaan, enkä toiseen kun viereen avautuikin uusi kassa. Ihmisiä alkoi järjestyksessä siirtyä uuteen jonoon. Itsekin näin tilaisuuteni koittaneen ja lähdin hivuttautumaan kohti uutta kassaa. Tällöin se tapahtui ensimmäisen kerran, mies joka oli jonossa ennen minua sanoi: ”voit mennä edelle jos haluat” ja totisesti halusin, kiittelin vuolaasti ja siirryin häneen eteensä, jolloin se tapahtui uudelleen. Tavaroita hihnalle lappava mies tuumasi: ”jos sinulla on kiire, niin voit kyllä mennä ohitseni”, siirryin hänenkin eteen ja  iloiset kiitokset sai myös tämä toinen herrasmies. Hyvät hyssykät, pian olinkin jo kassalla maksamassa ja bussiinkin ehdin ilman juoksuaskelia.

Jos jokin asia saa minut hyvälle tuulelle, niin se on ihmisten huomaavaisuus. Siihen ei oikeasti tarvitse paljon pinnistellä, että voit tehdä toisen päivästä pikkuisen paremman. Tästä aiheesta jatkan varmasti vielä myöhemminkin, koska ihmisten käyttäytyminenhän on aina mielenkiintoista ja nostaa tunteita pintaan. Toivoisin tämän bloginkin inspiroivan jollain tavalla, saamaan paremmalle tuulelle ja unohtamaan hetkeksi maailman murheet, katsotaan onnistunko, toivottavasti 😉