Mulla on kaksi erittäin hyvää ja varmasti toimivaa keinoa siihen kuinka pilata hartaudella odotettu rentouttava vapaapäivä, toinen on krapula ja toinen on kahviöverit. Itsellehän ei riittänyt vain toinen noista vaan päätin hieman yhdistellä ja se jos mikä on extremelaji!

Eilen tosiaan syötiin Vellun tekemiä herkkuja ja juotiin ihan parit oluset. Ihan oikeasti join kaksi ja puoli annosta alkoholia, mikä on aika vähän. Kaivettiin myös esiin Skipbo- peli ja pelailtiin varmaan jonnekin ilta kymmeneen asti, vähän aikaa kateltiin elokuvaa ja mentiin nukkumaan, eli ei mitään hurjaa krebausta. (käytetäänkö tuota sanaa vielä?) 

Aamulla olo ei ollut ihan niin freesi kuin normaalisti, mutta ei huonokaan. Aamupalan jälkeen menin kaupungille järkkäämään kirppispöydän, vähän hikeä pukkas, mutta muuten olo oli edelleen ihan lähellä normaalia. Laittelin viestiä kaverille ja päätettiin käydä kahvilla. Mietittiin siinä mitä otetaan ja arvoin jäisen sorbetin ja jääkahvin välillä. No, päädyin siis siihen jääkahviin, se näytti niin hyvältä makusiirappeineen ja kermavaahtoineen. Istuttiin pitkä tovi ja oli hauska jutella kuulumisia pitkästä aikaa. Siinä kun hyvästeltiin aloin huomata ensioireita, sellaista lievää huteraa oloa. Varmasti ohimenevää mietin ja lähdin ostamaan sodastreamiin lisää kaasua. Siinä Stockan kassalla alkoi iskemään kuumottava olo, kädet tärisi, maha oli ruikulilla, päässä pyöri ja tuskan hiki alkoi tunkea huokosista läpi, jippii! Ensimmäisillä liukuportailla alas ja suorinta reittiä ulos raittiiseen ilmaan, josko se auttaisi. Öö, ei auttanut…

Tässä vaiheessa olisin vielä voinut hypätä ekaan bussiin, mutta ehei, sinnikkäästi päätin hoitaa kaikki aikomani asiat. Vielä piti hakea apteekista bebanthenia ja Abufuadista sapuskaa. Matkalla nappasin kaupasta ensimmäisen näkemäni välipalapatukan, toiveissa parempi olo sen myötä. Odottelin ruokia penkille lyhistyneenä ja väkisin söin patukan, vaikka se oli pullollaan vihaamiani rusinoita. Tässä vaiheessa aloin jo epäillä migreeniä, koska olo vain paheni, joten ei muuta kuin kioskilta pillimehu että sain särkylääkkeen nieltyä. Olin jo päättänyt hylätä apteekissa käynnin, mutta koska bussia olisi joutunut odottamaan vielä kymmenisen minuuttia niin päätin vielä hoitaa senkin. Selviydyin apteekkireissusta ja hyppäsin täyteen ahdettuun bussiin. Luojan kiitos yksi istumapaikka oli vielä vapaana, vierustoverin hajukaan ei häirinnyt koska en olisi jaloilla enää pysynyt. Bussi tietysti pysähtyi joka ikisellä pysäkillä ja loppumatkasta jouduin jo arpomaan hyppäänkö ennen aikoja pois raittiiseen ilmaan. Jaksoin kuitenkin perille asti kuin ihmeen kaupalla.

Määrätietoisesti kävelin niin lujaa kuin suinkin pääsin kohti kotia, rojahdin ovesta sisään ja revin ruokapussin auki. Nojasin keittiön pöytään koko vartalo täristen ja koitin tunkea falafelpyörykkää suuhun, sain syötyä yhden pyörykän ja muutaman riisin, otin huikan vettä ja käperryin sohvalle. Kolme tuntia makasin sohvan uumenissa ennen kuin seuraavan kerran pääsin liikkeelle, silloinkin vain vessaan. Ei ihan kauheasti naurattanut, mutta onneksi oli seuraa sohvalla, Batman jalkopäässä ja Skeleton samalla tyynyllä. Ilman nuita tyyppejä tilanne ois ollu vielä sata kertaa pahempi! Pari tuntia myöhemmin pääsin vihdoin ulos koirien kanssa ja olokin alkoi taittumaan.

Yleensä kestän pari, ehkä kolme kuppia kahvia päivässä, mutta näemmä tuommoinen puolen litran jääkahvi oli hieman liikaa! Hengissä ollaan, mutta tarinan opetus oli varmaankin se, että jos haluat nauttia vapaapäivästäsi niin älä pilaa sitä liiallisella juomisella, kahvin tai minkään muunkaan… Huomenna uus yritys!