Paras vinkki säästämiseen on äitiltä aikoinaan opittu ”Ei ne suuret tulot, vaan pienet menot” joka pitää aivan täysin paikkansa. 

PERI PIHEYS: Meillä kulkee suvussa tietynlainen piheys, joten siinä mielessä säästäminen ei ole koskaan ollu mulle kovin vaikeaa. Mummoki kertoili usein kuinka oli onnistunut säästämään kun oli leikannut kalsareista pikkuhousut ja karkkirasian virkaa toimitti vanha hammaslankalaatikko. Edelleen muistan kun serkun kanssa kannettiin vettä saunaan pitkä tovi ja palkaksi saatiin puolikas pätkis, siis puolesta puolet molemmille, pikku pimuja saatto silloin vähä tympästä! Nykyäänhän minun suusta kuulee jo varmasti ärsytykseen asti sanat ”mutta ko täytyy säästää”… 

ILMAISET ILOT: Jostain syystä nyt on kumminki ollu hieman haasteellista saada niitä menoja karsittua minimiin. Yks rahasyöppö on rähinäjengin sapuskat, rokotukset, lääkärikäynnit ja mitä milloinki. Niistä ei paljon pysty tinkimään, koska pojathan ansaitsee vain parasta! Osittain säästöä on myös niiden kanssa hengailu, se kun ei maksa mitään ja on yksi parhaista ajanviettotavoista. Muutenki luonnossa liikkuminen, puistossa loikoilu, rannalla lukeminen, kotisohvalla kirjoittelu ja muut ilmaiset ajanvietteet, on yleensä antoisimpia.

KIRPPIS: Tänään vietiin Radiokirppikselle kaverin kanssa iso kasa vaatetta ja kenkää. Miten sitä ryysyä vain naisten vaatekaappiin kertyyki, vaikkei juuri koskaan osta mitään? Noin kerran vuodessa on tullu vietyä kirppikselle kampetta, halvat hinnat ja kauppa käy varmasti. Itse tulee myös ostettua iso osa vaatteista ja tavaroista käytettyinä, silkkaa säästöä ja kierrätys on tietenkin hyvästä! Jonkun verran tuli jossain vaiheessa käytettyä facebook-kirppiksiä, mutta niitä ei meikäläisen hermo taho kestää… ”Saako sovittaa, mittaakko sitä ja tätä, onnistuuko nouto kolmen kuukauen päästä, anteeksi en tullukkaan paikalle sovittuun aikaan, lähteekö kahella eurolla vaikka pyysit 2,50 euroa, saako lisäkuvia ja sitten ne yv av jonojonojono varaan ja kukaan näistä ei osta tuotetta kuitenkaan” Huh, helpommalla pääsee ku vie kaikki yhteen paikkaan jossa kukin saa ihan omalla ajallaan sovitella ja ostella tai olla ostamatta.

LAATU, EI MÄÄRÄ: Pätee kaikkeen, ei kannata hamstrata kun vähemmälläkin selviää. Tässä on itellä skarpattavaa, kun on pientä keräilijänvikaa… ( kuka muistaa ohjelman Hakupalat ja siinä pinssejä keräilevän tytön neljäntuulenhattu päässä?) Kannattaa kysellä hyviä vinkkejä kavereilta, toinen tietää parhaat kosteusvoiteet ja ripsarit, toiselle kankaiden laatu on itsestään selvää ja kolmannelta tulee vinkit ilmaistapahtumista. Ruokaaki pystyy tekemään halvemmista ainesosista ja kumminki tosi maittavaa. Itsehän en niin tuosta kokkaamisesta välitä, mutta onneks löytyy kokki samasta taloudesta. Jääkaapissa on myös hyvä pitää aina jotain perusruokia, ettei tule haettua kalliita pizzoja turhan usein.

ÄLÄ TOTAALIKIELTÄYDY: Ainaki itellä tulee ihan järkyttävä hinku esimerkiksi ostella, jos laittaa jonkun vuoden ostolakon päälle. Tai viimeistään sen loputtua lähtee aivan lapasesta. Sama homma karkkilakkojen ja muiden kanssa. Ite olen nautiskelija ja rakastan kaikkea makeaa ja epäterveellistä, mutta koitan pitää jonku kohtuuden niiden syömisessä, toisinaan onnistuu toisinaan ei.

HILLU KOTONA: Tykkään käyä kavereitten kans kahvilla jossain kivoissa kahviloissa. Mutta säästämiseenhään se ei sovi, että vedellään kuuen euron kakkupaloja kylillä. Eli jos haluat säästää niin kutuppa kaverit kylään ja kiehauta kahvit, samalla saa hyvää motivaaatiota esimerkiksi imurointiin, vessan pesuun tai muuhun tylsään. Sanomattaki selvää on, että baareissa ei tule kovinkaan notkuttua, silloin tällöin voi käydä ja ku harvoin käy, niin silloin sitä rahaakaan ei tarvi niin murehtia.

MOTIVAATIO: No tuommonen parin kuukauden Indonesian matka toimii aika hyvänä motivaattorina säästämiselle, mutta jokaisellahan voi olla se oma säästökohteensa.

PS. Tasan kaks kuukautta lähtöön!!!!!!!