Mistä johtuu blogitaukoni?

Hei, joko olet siellä ehtinyt miettimään, että ”jaahas, niin se vain Vilukisunkin blogi-innostus lässähti”? Arvasin. Mutta ehei, ei ole lässähtänyt, on vain ollut niin paljon kaikkea, ettei paukut ole riittäneet kirjoittamiseen. 

Seuraavat syyt ovat yleisimpiä siihen, miksi välillä tulee vähän pidempiä pausseja:

Kiire. Arki on välillä itsessään melko haipakkaa ja kun vihdoin pääsee sohvalle lösähtämään, niin ainoa mihin aivoissa riittää virtaa on jonkin sortin hömppäsarjan puoliunessa katsominen. 

Toinen juttu on se kun on niin hauskaa, ettei edes muista koko blogin olemassa oloa. Ystävien seurassa ja yleensä Vellunkaan läsnäollessa en tykkää kirjoittaa. Tämä on mulle se oma henkireikä, enkä halua tehdä sitä muiden läsnäollessa. Enkä myöskään halua hukata sekuntiakaan yhteistä laatuaikaa ystävien kanssa näppäämällä blogia. 

Alakulo ja ahdistus tai joku muu tunnemylläkkä. Silloin kun masentaa on aika vaikea kirjoittaa. Ajatus on synkkänä ja mielen on vallannut musta pilvi, voitte kuvitella, että eipä silloin juttukaan luista. Tämä ei ole ollut syy viime aikojen taukoihin, vaan juuri nuo kaksi ylempää syytä. Onneksi.

Eli rivien välistä voi lukea, että kun on neutraalin tasaista, eikä liian kiire tai liian hauskaa, niin juttujakin syntyy! 

Tsemppiä sateiseen päivään, tämmöisenä päivänä on hyvä levätä ja ladata akkuja. Kuvissa ukot näyttää vähän rentoutumisen mallia! 

1490083237553.jpg

 

 

Puheenaiheet Ajattelin tänään

Valmisruoka jonka söin kokonaan.

Löllöt kasvikset, mössöt pastat, mauton kastike, suolaton muusi ja epäterveelliset ja vitamiinittomat einespöperöt eivät saa minua kääntymään kaupan valmisruokaosastolle juuri koskaan. Joskus hätäpäissäni olen hakenut lounaaksi suojakaasusalaatin ja katunut ostosta samantien. Joudun joka päivä töissä keksimään syömistä lounaaksi, koska lähellä ei ole kovin kummoisia lounaspaikkoja ja kukkaro ei tykkää jatkuvasta ravintoloissa lounastamisista, siksi olisi kiva jos valmiina saisi jotain syötäväksi kelpaavaa. 

Muutama päivä sitten työmatkalla ohitin Tampereen keskustorilla Atrian kärryt joissa jaettiin mikroruokaa ilmaiseksi. Menin tietenkin kuikuilemaan että mikäs homma ja valitsin kahdesta vaihtoehdosta vegeversion. Ajattelin, että maistan ja koitan sinnikkäästä saada sillä vatsani täyteen, koska ruuan heittäminen roskikseen on silkkaa vääryyttä ja hirveää haaskausta. 

IMG_20170228_112357.jpg

Ihme ja kumma, sain kakomatta syötyä koko kuution. Ja ei, se ei ollut mitään herkkua, mutta ihan syötävää ja hätävarana varmasti aivan oiva murkina. Falafeleissä oli makua ja couscoussia oli tarpeeksi minun makuuni. Olen lisukeihminen ja mulle on tärkeää, että lisuketta on enemmän kuin itse pääraaka-ainetta. Pakkaus oli toki myös kivan näköinen ja mallinen, siitä myös plussaa! 

Jos siis iskee epätoivo ja keittiössä häärääminen ei innosta tippaakaan, niin testaappa vaikka tämmönen setti! Itselle ainakin oli harvinaista, että sain syötyä kokonaisen mikropöperön loppuun asti! 

Koti Ruoka ja juoma