Pieni analyysi elämän helppoudesta

Okei, viimeksi kirjoittaessa saattoi olla vähän tunteet pinnassa vesivahingosta johtuen. Se on oikeasti koetellut stressitasoja tässä jo niin monta kuukautta, että voisi hiljalleen riittää. 

Muutenkin kun hyppäsin pois normaalista työssäkäyvän ihmisen arjesta, niin pientä (ja vähän isompaakin) hapuilua on ollut. Kyllä se vain niin on, että rahaakin ihminen tarvii elääksensä. Ei kovin paljon välttämättä, mutta tarvii kuitenkin…

Olen alkanut paremmin ymmärtää ihmisiä jotka jämähtävät siihen varmaan tuttuun työhön, asuvat aina samassa kaupungissa, käyvät pari kertaa viikossa Prismassa ja lauantaina illalla saunassa. Kun elämä on helppoa ja selkeää, niin paljon vähemmällä stressaamisella selviää. Aina kun itse koitan tähän muottiin painautua, niin jossain kohtaa tuskastun ja haluankin jotain muuta. En voi itselle mitään ja sydäntä on pakko kuunnella vaikka se levoton onkin.

Välillä vain miettii, että voi kuinka elämä onkaan helppoa jos siitä vain tekisi helppoa. Ehkä se helppous ei sitten kuitenkaan ole se itselle tärkein juttu…  Kuten sanotaan ja mikä hyvin paikkansa pitää, niin ei muuta kuin: vaikeuksien kautta voittoon ja leuka rinnassa kohti uusia pettymyksiä! 

>A<