Pientä säröä arkeen

Pyykit odottelee telineessä, pölypallot pyörii nurkissa, tiskivuori väijyy altaassa, kukkien lehet on nuupahtanu ja vessanpönttöki pitäs pessä. Tässä mie silti makkaan sohvalla läppäri sylissä, enkä aio evääni heilauttaa hetkeen. Sitä ku tullee aikusemmaksi niin kaikki kivat asiat tuppaa jäämään aina viimiseksi ku on niin jumalattomasti sitä suoritettavaa! Kotityöthän on ihan ookoo jos saa rauhassa tehä ja on siihen sopiva moodi. 

Rakastan yllätyksiä ja heittäytymistä, olen myös kova innostumaan asioista. Ennen tuli tehtyä paljon enemmän hetken mielijohteesta juttuja ja ne tarinathan on tottakai parhaita. Muutin esimerkiksi aikoinaan Rovaniemelle kun kaveri tarvitsi kämppiksen, siellä asuinkin yllättäen kahdeksan vuotta. Monet reissut ja rellestykset on tehty ihan spontaanisti eikä mietitty miten ne pyykit siellä pärjäilee. Ja ai että miten ihanaa jos saa joskus kaverilta, hellulta tai vaikka ohikulkijalta jonku ihanan huomionosotuksen tai vaikka kortin ihan yllättäen. Nykyään tuntuu että jotain ihan pientäkin asiaa mietitään ja vatvotaan niin kauan että siitä menee jo vähän maku. Yllätyksiä ei uskalleta hommata, ettei toinen vaan pety jos se ei olekaan juuri se mitä on toivottu. Minusta on ihanaa saada joskus lahjaksi jotain mitä en ois ite ikinä valinnu. Ja ettei tulis kovin paljon sanomista, niin ehdottomasti aion iteki pitää huolen ettei elämä ala aivan junnata samoissa arjen rutiineissa. Tämä blogikinhan syntyi ihan sattumalta, en edes muistanut kuinka kivaa ja terapeuttista kirjoittaminen onkaan!

Tänään revittelin ja söin ekaa kertaa vihreän (pistaasi?!) macaron-leivoksen, vaikka yleensä valitsen aina punaisen. Ei muuten ollu niin hyvää ku punanen, mutta tulipahan testattua!

Loppuun vielä ISO kiitos ihanasta palautteesta mitä on tullut, kiva kun muutkin kuin äiti on käynyt lukemassa! 😉