Piikku Travels- and you never know
Tänään saatiin viisumihakemukset postiin, vihdoin, pari viikkoahan ne tuossa odotteli jo pöydällä! Kirjoitan lisää viisumeista kunhan ne saapuvat… Enää siis puoltoista kuukautta odottelua ja matkakuume alkaa olemaan huipussaan. Siksipä ajattelin, että nyt olisi aika esitellä Piikku Travels, koska luultavasti aihe tulee seuraavallakin reissulla esille.
Pariskuntana kun reissailee, niin tulee väkisinkin yhteenottoja. Siihen kun lisää vielä ripauksen hössötystä, sähellystä, keskittymishäiriötä sekä nolojentilanteiden ja hankaluuksien puoleensa vetoa, niin voitte vaan kuvitella mimmosta menoa se välillä on. En voisi silti kuvitella parempaa matkaseuraa kuin Vellu, meillä synkkaa loppujen lopuksi niin hyvin ja ollaan molemmat vähän outoja.
Lapissa on tapana kutsua tyttölapsia nimillä ”piiku” tai ”piika” ja minuakin joskus pienenä sanottiin Ansu-piikuksi. Velluhan tämän kuultuaan teki siitä väännöksen Piikku, joka on jäänyt elämään. Tästä tuli myöhemmin nimi tälle hieman arveluttavalle mielikuvitus- matkatoimistolle ”Piikku Travels- and you never know”. Nämä on yleensä sellaisia viikon päästä hauskoja juttuja, mutta tapahtumahetkellä harvoin naurattaa, lähinnä aiheuttaa pientä konfliktia tai kunnon kiukunpuuskia parisuhteessa. Voin kertoa pari avaavaa esimerkkiä, mitä nyt tulee mieleen.
Kolmisen vuotta sitten lennettiin Kiinaan, Pekingiin ja olin varannut sieltä majoituksen ekaksi yöksi hyvissä ajoin. Lento oli perillä ajallaan ja etsittiin paikka, jossa pääsee tabletilla katsomaan majoituspaikan osoitteen. Kentällä ei oikein toiminut netti, joten kyseltiin taksikuskilta, että tietäisikö hän miten kaukana guesthouse sijaitse. Silloin ei vielä tajunnut, että taksikuskeilta ei ehkä kannata moista mennä kysymään, nehän vie vaikka kuuhun jos massia löytyy. No kuljettaja selvitti ja soitteli kollegoilleen ja välillä oli jo ohjaamassa meitä autoon kertoen, että maksaa noin 50 euroissa. Pidettiin kalliina ja touhu oli muutenkin niin ihmeellistä, että päätettiin kysyä infoluukulta, missä majoitus sijaitsee. Käveltiin jo hieman kireissä tunnelmissa luukulle ja kysyin, että milläköhän meidän kannattaisi mennä kyseiseen paikkaan. Vastaus kyllä yllätti meidät totaalisesti, kun virkailija kylmän viileästi ilmoitti, että ”lentäen”. Jaahas, nyt ei ole tainnut mennä ihan nappiin, se on Piikku Travels taas hoitanut majoituksen vain noin 600 kilometrin päästä.. Ei siinä auttanut kun ostaa kallista nettiaikaa, tietenkin hieman tapella ja etsiä uusi majoitus hieman lähempää. Eipä olla pahemmin varailtu majoituksia enää etukäteen…
Aikatauluttaminen on Piikku Travelsin heikkous, joko ollaan monta tuntia etuajassa tai sitten myöhästytään ne kriittiset viisi minuuttia. Reilu vuosi sitten Malesiassa oli tarkoitus lähteä aamulla lautalla Tiomanin saarille. Oltiin perillä puoli neljän aikaan, niin no kai sekin aamua on… Pienessä kyläpahaisessa ei ollut yhtikäs mitään muuta kuin satama. Ei auttanut kuin mennä tuoleille nukkumaan outojen hiippareiden seuraan. Harvoin on missään matkoilla pelottanut, mutta tuolloin pelotti.
Olen myös huono sanomaan ”ei” ja vihaan sitä jos joku pahoittaa mielensä. Tämä aiheuttaa välillä kummallisia tilanteita, mutta toisaalta myös hauskoja kohtaamisia.
Mutta tikulla silmään, joka vanhoja muistelee, eli katse kohti tulevaa ja nythän on vielä Suomessakin kesää jäljellä. Ihanaa kun on jotain mitä odottaa, mutta ainoa mitä voi elää on kuitenkin tämä hetki, joten koitetaan nauttia juuri nyt ja tässä!
( Kuva napattu poikien pissareissulta aamulla… )