Rakettispagettia ja löysiä ranskalaisia
Tein tänään (taas) mansikkatortun. Tekemistä siinä on sen verran, että vatkaa kermavaahdon, sekoittaa sekaan rahkaa ja pilkkoo päälle mansikoita. Mulla on semmosia kummallisia ruokatottumuksia, joita minun kokkimies ei ole oikein koskaan oppinu ymmärtämään. Joissakin asioissa se on onnistunut minut käännyttämään, mutta nuo kaupan valmistorttupohjat vievät vieläkin voiton siltä että itse kävisin torttua vääntämään (!). Sitä paitsi ne maksaa noin euron kappale, eihän mikään ole enää niin halpaa! Ja varmaan muuten säilyvät hamaan tappiin asti, eli varmasti tosi terveellisiä! No puolet on jo syöty ja puolet säästän huomiselle, vanhemmille kiitos hyvistä geeneistä…
Kaikilla tuntuu olevan niitä omia ruokaomituisuuksia enemmän ja vähemmän. Mulla yksi aika kummallinen on löysät ranskalaiset, eli sellaiset hieman ”al dente”tyyppiset. Siihen vielä Siipiveikkojen medium kastiketta niin avot, kyllä kelpaa. Käytän muutenkin siipikastiketta reippaanlaisesti, kalapuikkojen ja erilaisten perunoiden kaverina. Myös rakettispagetti on kestosuosikki, josta tulee joka kerta sanomista.
Minun yks lapsuudenkaveri veteli silloin pienempänä aina gotlersiivuja joiden väliin se laittoi kurkkusalaattia, mitä ihmettä? Vieläköhän se tekee niin… Miehän ite leikkasin ne gotlerin tummat läntit pois ja söin vain sen makkaraosion. Yks kaveri teki semmosta että laittoi kuppiin jogurttia ja dippaili siellä lenkkiä, en oikein lämmenny sillekään makuyhdistelmälle.
Kaikilla tuntuu olevan myös jokin ruoka mitä ei vaan pysty/halua/on allerginen/ luulee olevansa allerginen tai muusta syystä ei kykene suuhunsa pistämään. Mulla se on banaani. Hyi. Ensinnäkin se haju, pelkästään siitä tulee jo paha olo ja mitä kypsempi banaani sitä kammottavampi haju. Maku ei miellytä ja kummallinen tönkkö koostumus alkaa yököttää. Olen ollut reissuilla hieman hankalissa tilanteissa, koska siellähän ei voi kieltäytyä jos joku jotain tarjoaa. Olen siis nätisti mutustanut paistettua banaania pariinkin otteeseen, ei se hyvää ole mutta onneksi maku paistaessa hieman muuttuu.
Aika hyvinhän sitä oppii syömään kaikkea kunhan sinnikkäästi maistelee kerta toisensa jälkeen. Hyvä esimerkki on itsellä kookos, josta en tykännyt missään muodossa, pitkällisen maistelun jälkeen olen sitäkin oppinut syömään ja jopa ihan mielellään! Jos jotain on minkä syömistä pitäisi rajoittaa, niin se on sokeri… Äitiltä jo aikanaan kuultu sanonta ”valkoinen sokeri, valkoisen miehen surma” ei liene ihan puppua. Mutta hei, minun ei pitänyt ollenkaan kirjoittaa ruoka-aiheista postausta, juttu vaan venähti. Mulla oli ihan muita jutun aiheita mielessä, mutta mennään nyt tällä ja katsotaan niitä muita juttuja vähän myöhemmin!