Täti tahtoo festareille!
Some pullollaan festaripäivityksiä, en ala, mieki haluun!!!
Ois ihana intoilla kaveriporukalla reissuun lähtöä, sovitella vaatteita ja valita ne vähiten säähän sopivat hapsumekot ja hassut aurinkolasit joita ei kuitenkaan tarvitse. Edellisenä päivänä haettais Alkosta muutama pullo tiukkaa viinaa, merkistä viis kuhan on vahvaa ja halpaa, appelsiinimehun seassa sitä ei kuitenkaan maista. Lisäksi tietysti jokaiselle oma kaljakori ja kakkospäivälle breezeriä. Illalla jo jännittäis niin kovin tulevaa reissua, että yöunet jäis ihan pariin tuntiin. Sehän ei menoa hidasta, eli sitten menoksi, kaverit poimittaisiin matkalta kyytiin ja kaikilla ois niin iloinen ja odottava mieli, nopeimmat naukkailis jo autossa hieman sidukoitaan.
(Festarieläin ja telttareppana Provinssissa 2004)
Leirintäalueella tehtäis tulevien naapureiden kanssa tuttavuutta ja asennettais se varaston peränurkasta löydetty teltta paikalleen. Siihenhän ei koskaan niin kannata panostaa, kun Suomessa harvemmin kesällä satelee, eikä sitä kännissä huomaa kuitenkaan. Teltta saatais pystyyn, pari osaahan siitä puuttuis mutta eihän siellä tarvi muuta ku käydä nukkumassa. Tavarat heitettäs sisään, jokaiselle oma nurkka ja keskelle leviteltäis makuualustat, ne ketkä semmoset olis muistanut ottaa mukaan. Bändejä käytäisi katsomassa yksi toisensa jälkeen ja kaljateltassa aina kun vain matkan varrelle semmoinen sattuisi. Välillä käytäisiin myös teltan luona tempomassa oikein kunnolla, ettei kaikki rahat menis heti ekana iltana. Ois ihanaa rentoutua ja nauraa ystävien kanssa.
Iltaa kohden alkaisi hiljalleen yltyvä tihkusade ja maa muuttuis mutavelliksi, siellä sitä liukasteltaisiin ruskeassa mömmössä, joku ehkä kaatuisikin. Juteltaisiin ventovieraille ja otettaisiin hassuja kuvia muistoksi. Ruuaksi keiteltäis trangialla pussipastaa. Aamuyöstä kontattaisiin telttaan nukkumaan kosteiden makuupussien suojiin.
(Näin hehkeän festaribeiben on voinut bongata Provinssissa vuonna 2005)
Aamulla ennen kahdeksaa porottaisi niin kovasti aurinko ,että teltan läppä olisi pakko avata ettei happi lopu. Osa porukasta menisi ulos patjoillensa jatkamaan unia, sitkeäunisimmat pysyisivät teltassa. Pian jo alkaisi kuulumaan ensimmäiset ”tsup”-äänet. Vessoille olisi noin tunnin jono ja kaikki puhtaat vaatteet nihkeinä repun pohjalla, mutta eihän se haittaisi kun on festarifiilis katossa!
Koko päivä painettaisiin leirintäalueen ja festarialueen väliä. Jossain kohtaa sataisi aivan varmasti ja siihen oltaisiin varustauduttu kertakäyttösadetakeilla. Teltta lilluisi vedestä ja mutavelli ja roskat alkaisivat vallata aluetta, lokkien väijyessä herkkupaloja. Toisena päivänä vähän jo tympisi tunkea mutaisten kavereiden kanssa samaan märkään telttaan, mutta sinne mentäis ja naurettaisiin kun ei tänäkään vuonna raaskittu ostaa vedenkestävää telttaa. Aamu koittasi taas pian ja kalpeat kasvot yksitellen kömpisivät teltan uumenista… Sitten alettaisiin tekemään kotiin lähtöä hieman heikossa hapessa, mutta hyvillä mielin ja jo seuraavia festareita suunnitellen!
Tämmöisellä kaavalla mie oon nuita festareita viettäny, yleensä kylläkin juna on ollut kulkuneuvo ja aina muutaman päivän kuume matkamuistona, mutta hauskaa on ollut ja upeita muistoja jäänyt! Tämä saattoi olla hieman kaunisteltu versio, mutta aika on päässyt jo kultaamaan sen verran… Niin vain on festaroinnit jääneet vähemmälle, mutta kyllä täytyy päästä taas jossain vaiheessa! Hyvä porukka, hyviä bändejä, raikkaita janojuomia ja vedenkestävä nukkumapaikka, niin ei voi mennä pahasti pieleen.
PS. Kävin äsken koirien kanssa pihalla vesisateessa, suurimmat festarihimot hävis aika hyvin, olikin aika mukava tulla kotiin sisälle ja napsauttaa sauna päälle… ;)