Yo Yo Yogyagarta!
Yleensä turistit, jotka tulevat Jogjaan, haluavat nähdä temppeleitä, museoita, tulivuoria ja monumentteja. Meilläkin oli mielessä käydä kurkkaamassa ainakin yksi temppeli ja yksi tulivuori, mutta jotenkin innostus lopahti ja ollaankin tehty kaikkea muuta.
Kaupunki on värikäs ja jos kulkisi kamera ojossa, niin varmasti saisi hyvin äkkiä rullat täyteen ainakin graffiteja, batiikkitaidetta, markettialueita, perinteisiä värikkäitä taloja ja kapeita kujia. Tällä reissulla olen ottanut vähiten kuvia, verrattuna aiempiin matkoihin. Välillä olen kuitenkin viitsinyt kameran laukusta kaivaa!
Jo perinteeksi muodostunut reissutatuointi tarttui tällä kertaa Vellun kämmenselkään Jogjassa. Mangsi-tattoon yrittäjä oli yksi Riskin parhaista kavereista, tosi taitava ja sympaattinen jäbä. Mentiin paikalle ensin vain hengailemaan ja ihastelemaan hänen töitä. Jossain vaiheessa Vellu katseli koneelta kuvia jostain tatuointi-ideoista ja pari tuntia myöhemmin tiikeri komeilikin jo kätösessä. Se on helppoa kun sen osaa… Odotellessa me piirreltiin Riskin kanssa ”luonnoksia” ja kuunneltiin musiikkia ajan ratoksi.
Batukarasissa tuli puheeksi, että Suomessa harrastetaan lumilautailua. Kerroin, että haluaisin koittaa sandboardingia, koska en moista ole koskaan koittanut. No kas kummaa, täällähän sitä pääsi koittamaan. Hinta oli aika suolainen, noin kybä kahdesta laudasta, mutta kun oltiin paikalle tultu, niin pitihän se koittaa.
Aurinko paahtoi armotta ja hiekka oli polttavan kuumaa. Ylös kävellessä meinasi tuupertua matkalle ja vettä piti juoda joka laskun jälkeen kunnon kulaus. Hauskaa oli, mutta kerta riitti tätä ihanuutta. Kaikkein hauskinta oli laskea kuin pulkassa, silloin sai kovimmat vauhdit, koska hiekka tuppaa hieman tökkimään eri tavalla kuin lumi…
Sandboarding-kokemuksen jälkeen mentiin rannalle hengailemaan. Tuuli oli ihanan viileä ja ranta hiljainen.
…Kunnes alkoi taas se ”hey misteeer, photooo, selfieee” Turistit pienemmiltä paikkakunnilta menevät välillä valkoihoisista ihan sekaisin ja kun yksi uskaltautuu kysymään kuvaan, niin kohta on kymmenen jonossa. Kivahan se on jos siitä iloiseksi tulevat, mutta välillä se kuvien räpsiminen ja selfietikuilla sohiminen hieman ärsyttää kun haluaisi olla ihan rauhassa.
Pienet surffaripojat tekivät hiekkataidetta surffailun päätteeksi. Hieno eikös?
En muista minne oltiin menossa, mutta matkalla pysähdyttiin katsomaan batiikin tekoa. Kuulemma yksi tunnetuimmista batiikkitaiteilijoista. Ihasteltiin hänen työtään ja nähtiin myös valmiita luomuksia. Tuliaisiksi ovat hieman liian tyyriitä meidän kukkarolle, koska tekemisessä menee pari viikkoa, niin hinta on myös sen mukainen… Nättejähän ne ovat ja mielellään niitä ihastelee.
Kun valuttaa vahaa pois väri muuttuu kuin taikaiskusta.
Vahaa levitetään pienellä piipun näköisellä tötsällä kankaaseen, jolloin siihen ei tartu väri. Kangasta maalataan ja pestään useita kertoja, jotta saadaan siitä halutun näköinen ja värinen.
Ja sitten, kun alkoi vaikuttaa siltä, että meiltä jää kaikki turistien suosimat kohteet käymättä, niin päätettiin lähteä katsastamaan yksi! Entisen kuninkaan ja hänen perheensä kylpypaikka Tamansari. Pääsylippu oli jotain euron luokkaa ja paikka oli ihan käymisen arvoinen.
Uiminen oli valitettavasti kielletty, vaikka aurinko porotti ja viileä vesi huuteli luokseen!
Joskus näistä nähtävyyksistäkin jaksaa innostua, mutta luultavasti ei temppeleitä lähdetä täällä kiertelemään. Niihin on aika kovat pääsymaksut ja turistia kuin pipoa, kaikki ottamassa selfietä samassa paikassa. Vähän on vieläkin traumat muutaman vuoden takaisesta Intian pyrähdyksestä, jossa nähtiin yli 20 temppeliä parissa viikossa. Alkoi lievästi sanottuna temppelit vähän jurppimaan…
Koska reissu lähenee uhkaavasti loppuaan, niin suunnitelmissa on siirtyä muutamaksi päiväksi rannalle. Pari tuntia Jogjasta on jokin white sand beach, josta löytyy edullista majoitusta. Käydään katsastamassa paikka tänään ja viivytään mahdollisesti muutama yö. Surffaaminen tuskin onnistuu korallipohjan ja suurten aaltojen vuoksi, mutta uiminen ja auringon palvonta toimiikin tässä vaiheessa erinomaisesti! Pitäisikin saada vähän väriä pintaan, muutenhan kukaan ei edes usko, että on missään matkoilla ollutkaan!;)