Ladataan...
Vinkkipankki

Elossa-festivaali avaa kävijöilleen Aalto-yliopiston opiskelijoiden mielenmaisemaa elokuvan keinoin. Ohjelmistoa valittaessa teemana ovat olleet vastinparit: ihmismieli & teknologia, rakkaus & viha ja valta & anarkia. Elokuvat ovat Aallon eri opiskelijayhteisöjen valitsemia. 

Ohjelmistossa erikoismausteena nähdään Aalto ARTS:n opiskelijoiden lyhytelokuvia ja kokeellisen elokuvan näytös, joka valtaa Kino Tapiolan valkokankaan tänään klo 20:30. Näytös on X Film Femmes elokuvakollektiivin Taimi Nevaluoman kuratoima ja ilmainen!

Ensi viikonlopuksi myös luvassa Halloween-spesiaali. Näytöksissä on tavallisista elokuvanäytöksistä poiketen alkukuvat, jotka ovat Aalto yliopiston Elokuvataiteen laitoksen opiskelijatöitä. Näitä turhan harvoin missään nähtävillä, joten nyt kannattaa suunnata teatteriin. Festivaalin teatterit ovat myös mielenkiintoiset, sillä Kino Sheryl on vasta avattu uusiin tiloihin ja Kino Tapiola taas on jo 50-luvulta lähtien toiminut elokuvateatterina ja edeleen alkuperäis asussaan!

Liputkin edulliset 6 € (paitsi normi liput Kino Sherylin näytöksiin 10€)

Lisää ohjelmistosta täällä: https://elossafestival.fi/

Julisteen on suunnitellut Anniina Lius

Ladataan...
Vinkkipankki

Riisuttu elämä on erilainen teatteri esitys, sillä se on totta. Se on kuin teatterin muotoon puettua dokumentaaria. Elämää, joka todella tapahtui jollekin, joka tapahtuu ympärillämme ja ehkä on osittain tapahtunut katsojalle itselleenkin. Kyseessä kulttuurin kautta tuotu kokemusasiantuntija näkökulma, jossa katsoja saa esityksen muodossa nähdä ja kokea kertomuksen ja laajentaa näin omaa ymmärrystään ihmisen moninaisuudesta tai vaikka ajatella kokemusta vertaistukena. Vertaistuki teatteri-esityksen muodossa voi olla pehmeä tapa saada ymmärrystä omaan vaikeaan tilanteeseen. Toisin kuin monissa vertaistuki-tilanteissa teatteriesityksessä voi olla katsojan roolissa, eikä tarvitse itse olla aktiivinen.

Taiteen sulattamo, joka on myös Riisuttu elämä esityksen takana, toimii kuntouttaen mielenterveys toipujia ja muuten syrjäytymisvaarassa olevia tarjoten paikkaa taideyhteisössä taiteen ammattilaisten parissa. Toisaalta taiteilijoille Sulattamo tarjoaa mahdollisuuden toimia yhteiskunnalisesti lisäten ihmiseten ymmärrystä toisiaan kohtaan ja mikäs sen hienompaa.

Katsojalle kokemus on todella vahva. Puoli välissä tauko on paikallaan, kun jotenkin iskee tajuntaan kunnolla se, että pääroolia tekevä ja myös käsikirjoittajan roolissa työskennellyt Tim Saarinen on todellisessa elämässä käynyt läpi kaiken tuon mistä kertoo. Sitä pitää vähän sulatella. Toisella puoliajalla tarina koskettaa vielä syvemmältä ja koen onnea työryhmää kohtaan, että he ovat käyneet läpi tämän prosessin ja tuoneet työn näyttämölle. Liikutun lopussa kyyneliin.

Riisuttu elämä on kokonaisuudessaan rankka tarina elämästä, jossa moni asia olisi voinut mennä helpomminkin, mutta ei mennyt ja silti on mahdollista elää antoisaa elämää. Se on lohdullinen ajatus.

Näytöksiä vielä 23.10. ja 30.10. Koko Teatterissa.

http://www.kokoteatteri.fi

 

Ladataan...
Vinkkipankki

 

Ajattelin jakaa teille pari kirjavinkkiä syksyyn. Nämä kirjat tekivät minuun vaikutuksen, sillä ne molemmat käsittelevät muistia ja kollektiivista muistia monitahoisella tavalla, jota olisi meidän kaikkien hyvä miettiä välillä arjessamme. Mistä jokin tietty muisto muovautuu? Voisiko se olla aivan erilainen, jos painottaisimme jotain toista asiaa tapahtumaketjussa, josta muisteltu tapahtuma on syntynyt? Ja ennen kaikkea voiko tapahtuma jota muistelet näyttäytyä toisen kokijan mielessä aivan erilaisena?

INES 1918, kirjailija Anna Lindholm, kustantaja S&S

Suomen sisällissodasta on tänä vuonna 100-vuotta. Monesti sodasta puhuessa kerrotaan rintamasta ja sotilaista siellä. Tästä johtuen aihetta käsitellään usein miesnäkökulmasta, joka rajaa paljon tietysti pois. Tänä vuonna naisten näkökulmaa on 100 vuotta sitten tapahtuneisiin tapahtumiin nostettu enemmän esille. Ines 1918 -kirjassa sota-aikaa tarkastellaan viiden erilaisen naisen tarinoiden kautta. Kirjailija Anna Lindholm on nostanut mukaan isoisänsä äidin ja samalla paikkakunnalla asuneen kovia kokeneen Josefinan Snappertunasta, Helsingistä sosialisti Annan ja seurapiirineiti Anitan ja valkoisten puolelle värväytyneen erikoisen Dagmarin. Kirja kulkee kiinnostavasti tarinasta toiseen ja henkilöstä toiseen antaen kaikki tarinat yhteenlaskettuna melko laajan kattauksen naisten mielenmaisemista tuona aikana.

Väärän kissan päivä, Pasi Ilmari Jääskeläinen, kustantaja Atena

Väärän kissan päivä vetää lukijan aikamoisille aika-taso-kiemuroille heti alussa. Ajankohdissa hypitään paljon ja se saakin kirjan lukemisesta kokemuksen, joka vaikuttaa jonkin asian arkiselta muistelulta. Helpostihan asiat ja muistot eivät aina mieleemme avaudu. Jotta pääsemme johonkin käsitykseen mitä vuosi sitten vaikka tapahtui mielemme seikkailee kohti tapahtumaan erinäisten siihen liittyvien tapahtumien, ihmisten, piirteiden ja yksityiskohtien kautta. Väärän kissan päivä kertoo muistisairaudesta, mutta myös muistimme toiminnasta ylipäätään lennokkaasti ja kekseliäästi. Jos välillä joudut pitämään kirjasta taukoa (sillä välillä tuntuu, että tasot käyvät vähän raskaaksi hahmottaa), kannattaa se kuitenkin jatkaa loppuun! Jännitystäkin piisaa!

https://atena.fi

https://kustantamo.sets.fi

 

Ladataan...
Vinkkipankki

 

Sisilia voi sen halkaisevaa kilometrilukemaa tarkastelemalla tuntua pieneltä. Itsekin kuvittelin, että olisi hyvä idea lähteä Giardini-Naxos:lta Sisilian pääkaupunkiin Palermoon päiväreissulle tutkailemaan Manifesta 12 -taidefestivaalia, mutta onneksi hotellin respa sai puhuttua ympäri. On hyvä muistaa, että maa on tuliperäistä ja Sisilian saari voi ehkä näyttää pieneltä, mutta todellisuudessa tiet eivät todellakaan mene linnuntietä suoraan kohteeseen, sillä välissä on edelleen aktiivinen tulivuori, Etna, tai mamma Etna niinkuin paikalliset siitä välillä puhuvat. Vuori nimittäin määrää saaren elämän tahtia aika ajoin.

Taormina on kartalla pieni ja vuoristossa haastavien kiemurtelevien autoteiden varrella. Itse en autolla uskaltaisi tänne lähteä, sillä sen verran hurjaa meno oli teillä. Ainakaan Vespaa en ottaisi täällä alleni, vaikka ne kuinka elokuvallisilta Taorminan vuoristomaisemissa näyttivät. Helpoin tapa päästä kaupunkiin on ottaa paikallisbussi (Interbus). Bussilippu Giardini Naxosesta Taorminaan maksoin alle 2 € suunta, eli edullista on. Bussireitti on sinällään upea kokemus. Kun ei tarvitse itse olla ratissa, voi maisemista ja italialaisesta tempperamenttisestä liikennekulttuurista nauttia. Se onkin välillä kuin teatteria ja live-stunt showta.

Taormina on tunnettu paikka G7 kokouksen järjestämispaikkana, jolloin muunmuassa Amerikan presidentti kävi mestoilla. Lisäksi sen historian aikana kaduilla ovat talsineet ties kuka silmää tekevä mm. Oscar Wilde, Elisabeth Taylor ja Greta Garbo, nyt muutaman mainitakseni. Ei sinällään ollenkaan ihme, sillä en muitaakseni en ole itsekään näin kauniissa maisemissa vieraillut missään.

Kaupungissa on paljon huippumerkkien muotisalonkeja - pienen pieniä liikkeitä a´la Valentino ja  Emilio Pucci esimerkiksi. Muotia löytyy laadukkaana myös muilta merkeiltä ja alueella on vielä tuotantoa lähietäisyydellä. Muunmuassa pellavavaatteita valmistava paikallinen yritys Sartoria Saracena on kiinnostava vierailukohde. Älä anna vaatimattoman liikkeen hämätä. Saracena on kohtuuhintainen ja löytyy kaupungista muitakin sen hintaisia putiikkeja, kalliit ja hienot ovat vain eniten esillä. Lisäksi Taorminassa on paljon leipomoita ja Sisilialaista keramiikkaa tarjolla, mihin itse hurahdin täysin.

Taorminassa on mieletön näköala-tasanne, jonne kannattaa kävellä auringon laskun aikaan. Mahdollisesti näet hääpareja hääpotretin kuvauspuuhissa. Rakkautta tässä kaupungissa on paljon! Paikalliset tuntuvat ottavan kivasti kontaktia, muttei päällekäyvästi. Muista kuitenkin taskuvarkaiden mahdollisuus. Huomioi, että viimeiset bussit menevät melko aikaisin, ja paikalliset hotellit ovat kalliita, joten ei kannata missä bussia.

Kuvat: Verna Kovanen

Ladataan...
Vinkkipankki

Aalto yliopistolla ja AYY:llä nyt myös oma "taiteiden yö" nimeltään Otaniemen yö, joka levittää siipensä ensi lauantaina 6.10. Otaniemen Campus alueelle. Ohjelmisto lupaa hyvää ja on täynnä eri typpistä koettavaa ja vielä ilmaiseksi!

Miltä kuulostaisi videotaide maraton, laavalampputyöpaja, arkkitehtuurikierros, kokeellisen musiikin tuoma transsi-tila tai livejukeboksi? Aika hauskalta Vinkkipankkiirin mielestä! Tässä pari nostoa ohjelmistosta ja lisää löydät täältä:https://otaniemenyo.fi/

Leffoja ja videotaidetta

Kiinnostaako videotaide? Entä lyhärit? Jäikö Rakkautta ja Anarkiaa tänä vuonna välistä? Tule ihmettelemään AV Club:n kuratoimaa Moving image night -tarjontaa UWAS stationiin klo 19-22. Paikan päälle voi tulla missä vaiheessa tahansa ja zonettaa monta pätkää putkeen! Jos haluat ämän jälkeen nauttia yhden pitkän se onnistuu Amfiteatterilla Otakaari 1 osoitteessa missä Kino Sheryl Pop-up kino näyttää Wes Anderssonin uusimman Isle of Dogs:n klo 21-22.45. Amfiteatterilla myös aiemmin illalla Elokuvataiteen laitoksen lyhytelokuvia.

Työpajoja

Millenium-comeback on jo siinä pisteessä, että eikö meidän kaikkien olisi suotavaa tehdä laavalamppu? No sehän onnistuu klo 14-19 välisenä aikana Väre-rakennuksen F102 tilassa Laavalampputyöpajassa, myös graffitimaalamista pääsee kokeilemaan Valsta-tilassa klo 14-18. Erikoisuutena mainittakoon myös Ukuleletyöpaja Working Cafe M&L:ssä.

Tapahtuma facebookissa.

Tapahtumailmeen on tehnyt graafinen suunnittelija Hilla Mäkelä.

 

Pages