Hercule-Poirot -kesä Suomenlinnassa

Kuva: Mitro Härkönen

Kai se on nyt todettava, että syksy on sesonkimme nyt. Kesä meni ja niin on kesäteattereiden esityksetkin esitetty. Ryhmäteatterin Suomenlinnan Hyvän Omantunnon Linnakkeen näyttämöllä nähtiin tänä kesänä Hercule Poirot ja Idän pikajunan arvoitus. Klassikko veti väkeä ja oli hyvinkin haastavaa saada lippuja, kun kaikki näytökset olivat jo hyvissä ajoin loppuunvaratut. Viimeisillä viikoilla pääsin kuitenkin katsomoon.

Itselläni oli esitystä kohtaan odottava tunnelma. Olen suuri Poirot fani ja tv-elokuvat on katsottu uudestaan ja uudestaan. Olen jopa haaveillut matkasta Poirot-elokuvien kuvauslokaatioihin. Niin upeita ne kartanot ja funkkis-tyyliset pytingit sarjassa ovat. Mietin kovasti etukäteen, että miten voi Poirotin kokoisen klassikon saappaisiin siirtyä. Ainakin se olisi vaikeaa ellei mahdotonta.

Matka Suokkiin veneellä ja kävely Hyvän omantunnon linnakkeeseen on aina kiehtova. Historia on heti läsnä ja Suomenlinna sinällään on upea paikka käydä. Sisällä linnakkeessa heti ihastelin lavasteita. Linnakkeen sisälle oli rakennettu kunnon junarata, jossa oli useampi junavaunu. Paikka oli kuin nakutettu tällaiselle lavaste-ratkaisulle.

Esityksessä myös vaatetus ja hahmot ulkoisesti oli hienosti tehty! Tyyli oli kauttaaltaan melko teatraali ja näyttävä, joten heti tuli selväksi, ettei lavalla haeta samanlaista hienovaraista elekieltä ja estetiikkaa kuin elokuvissa on totuttu näkemään. Lopulta tämä ratkaisu toi tarinaan huumoria ja nopeita dramaattisia käänteitä ja esitys oli ihan viihdyttävä. Vannoutuneena Poiro tv-elokuvien katsojana oli kuitenkin vähän vaikea heittäytyä hauskuttelevaan Poirot-hahmoon, joka nähtiin lavalla. Onhan se ymmärrettävää, että lavalla on tehtävä isommin, jotta yleisö näkee mitä siellä tapahtuu, mutta Poirotin hienostuneen hahmon kanssa tämä ei lopulta oikein toiminut ja mieleeni tv-elokuvien kautta rakentunut Poirot-hahmo ei oikein löytänyt tälle lavalle.

Esitys oli kesäteatterille tyypilliseen tapaan vauhtia ja komediaa täynnä. Hyvin mielen lähdimme esityksestä, mutta verrattuna aiempiin Ryhmäteatterin kesä-esityksiin tämä ei ollut niin rohkea mitä olisi voinut odottaa. Myöskään ei Ryhmäteatterille tyyppiliseen tapaan tarinaa ollu muuten rohkeasti muutettu tai modernisoitu.

Kuva: Mitro Härkönen
Kuva: Mitro Härkönen
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *