ELOKUVAVINKKI: Angelina Jolie ja Brat Pitt riidoissa
Tiedät ehkä tunteen, kun seinät alkavat kumista ja naapurissa jyskytetään, siis harrastetaan seksiä. Itse olen ainakin saanut kunnian oppia tuntemaan naapurusten ähinät. Asuntohistoriani aikana on ollut huutavaa naista, ähisevää miestä, yllättävää loppu-ulinaa ja kerran naapuri, joka huusi aina sänkykumppaninsa nimeä ja kerran kuulin hänen rakastelevan kaimani kanssa. Hauskaa, tai silloin se ainakin nauratti, mutta jospa olisinkin ollut sydänsuruissani vailla omaa rakastelukaveria tai parisuhteessa kriisissä riidan jälkeen turtana makaamassa sängyssä tietämättä miten edetä. Silloin ei olisi ehkä naurattanut.
Meren äärellä on elokuva, jossa ehkä Hollywoodin kultaisin klassikkopariskunta Angelina Jolie (nykyisin Jolie Pitt) ja Brad Pitt ovat ajaneet eteläiseen Ranskaan silmiä hivelevän kauniiseen kalastajarannikkokaupunkiin ja ajautuneet parisuhteessaan kriisiin, jota tuntuu hallitsevan hiljaisuuden valta. Kun pari ei puhu, heidän sisällään kytee ahdistus ja huonot aikeet. Mielikuvitus saa Vanessan (Angelina Jolie) tuntemaan itsensä riittämättömäksi. Hän ei usko miehensä Rolandin (Brad Pitt) rakkauteen vaan kokee yksinäisyyttä ja ahdistusta. Vanessa on elokuvan alussa hyvin kiinni ja pidätellyt tunteet purkautuvat itkukohtauksia, joissa kamera ei liiku vaan kyynel pitkin kauniin Vanessan poskia. Elokuva on esteetikolle yhtä hunajaa. Rauhallinen kameratyö ja upeat kuvat antavat rauhan näyttelijöiden tunteille ja tehostavat ahdistusta. Vähintään siinä vaiheessa itse ahdistun, kun Roland herää vaimonsa masenteluun ja päättää parantaa tapansa ja osoittaa paremmin tunteitaan häntä kohtaan, mutta yritykset purkautuvat aggressiivisiksi kun Vanessaan kasvot eivät värähdäkään ja Roland ei saa viestiään perille. Tai siltä hänestä ainakin tuntuu ja niin myös tuntuu katsojasta ja ahdistus hiipii olotilaan.
Onneksi elokuva ei tyydy ainoastaan käsittelemään tuskaa vaan tarjoaa iloa naapurin vasta rakastuneen pariskunnan huolettomalla elämänotteella. Kontrastit kasvavat kun naapurissa kasvot jähmettyneenä Vanessa ja Roland selvittävät suhdettaan ja nuori pari rakastelee estottomasti. Meren äärellä onkin loppujen lopuksi melko eroottinen elokuva. Rakastelukohtaukset ovat suoria ja siksi ehkä niin ihania, eikä ihme että oma suhde tuntuu niiden rinnalla Vanessasta jähmeältä.
Elokuva on romanttinen draama ja sopivasti tarjoaa mielihyvää ja pientä tuskastusta toisten ongelmien edessä kun sitä ihminen aina päätyy pohtimaan omia kokemuksiaan. Elokuva näyttää ja kuulostaa soundtrackiltaan ranskalaiselta 60-70 -luvun klassikkoelokuvalta, mutta tuskin jää tämän vuosikymmenen mieleenpainuvimmaksi teokseksi. Mikään siinä ei mene pieleen, mutta loppujen lopuksi ei yllätäkään. Stailaus, lokaatiot, kuvaus ja puvustus on ihanuutta. Oikeastaan elokuva on kuin muotieditorial Voguen sivuilta, jossa vaihdetaan merkitseviä turhautuneita katseita ja toisaalta näytetään himokkaalta.
Hatonnosto eheästä kokonaisuudesta Angelinalle, joka kunnianhimoisesti on sekä ohjannut, käsikirjoittanut, että tuottanut elokuvan itse, tietenkään pääroolin näyttelemistä väheksymättä. Täytyy myös sanoa, että vuodet pukevat sekä Angelina Jolieta, että Brad Pittiä. En aiemmin ole ollut sen kummemmin kummankaan fani, mutta täytyy muuttaa nyt mieltään. Kauniit ja rohkeat ovat he!
Elokuva ensi-illassa tänä perjantaina 27.11.
PS. Ja kun nyt kuitenkin alat elokuvan nähtyäsi googlailemaan missä ihmeessä näin kaunis paikka voi olla, kerron nyt heti, että elokuva on kuvattu Maltalla Gozon saarella! Pakko päästä käymään!
Traileri tässä: