5.2.2017 vinkkipankkiiri

TAIDEVINKKI: Lehtola, Antas ja Karppanen juuri nyt

Tällä hetkellä Punavuoressa on näytillä kiinnostavaa valokuvataidetta kolmen näyttelyn verran: Jouko Lehtolan ja Joel Karppasen kokonaisuudet Hippolytessa, sekä Axel Antas valokuvineen ja piirroksineen Galleria Heinossa.

Karppanen on näistä tuorein tekijä. Vasta hetken valokuvaajan kentällä taitojaan näyttänyt Karppanen lunasti itselleen näyttelytilan voittamalla Jouko Lehtolan Säätiön Nuori Sankari -palkinnon. Palkinto jaettiin nyt ensimmäisen kerran ja Karppanen lunasti palkinnon juryn valitsemana. Karppasen Suomalainen Pastoraali -niminen kuvakokonaisuus näyttää meille väläyksen Suomen maaseudulta. Kun ajelee pitkin Suomea autolla näkee kyläpahasia. Kuvissaan Joel on kuvannut pienen hiljaisen kylän elämää, sillä kyllä vain, näissä kuolleen näköisissä kylässä elää ihmisiä ja vieläpä nuoriakin jotka uskovat tulevaisuutensa seudulla. Samalla kuviin astuu hylätyt kyläkaupat ja hiljaisuuttaan hönkivät viljasiilot. Kokonaisuus on kiinnostava, vaikka toivoisi näkevänsä kuvia enemmän, jotta kylän tarinaan pääsisi vielä enemmän kiinni. Hippolyten Studio -näyttelytilan koko lienee tullut vastaan, mutta avaus on ihan kiinnostava nuorelta 21-vuotiaalta voittajalta. Suomalaisen sielunmaiseman visuaalisen identiteetin ytimessä ainakin ollaan.

Hippolyten isossa salissa valitsee jännittävä kontrasti. Jouko Lehtolan henkilökuvat Bangkokilaisista, sekä Barcelonalaisista trans-prostituoiduista seinillä ja valkoista puhtoisuutta henkivä, jopa laboratoriomaiseksi kuvien rinnalla muuttuva tila, keskustelevat. Henkilökuvat tuntuvat karuilta, jopa katalogimaisilta, samalla kuvattavien ilmeissä näkyy pilkahdus epävarmuutta. Tämä saa miettimään kuinka objektiivisesti katsomme tätä ihmisryhmää. Prostituoituja kadulla ei tule ehkä katsoneeksi sen tarkemmin ellei palveluita lähde ostamaan, jolloin tarvetta on tuotekatalogimaiselle tarkastelulle. Kuvien transihmiset näyttävät kuitenkin vahvoilta, eikä heitä osaa sääliä. Eikä ehkä ole tarvekaan. Kysymyksiä kuitenkin jää mieleen pyörimään.

Axel Antaksen kuvissa luonto ja ihmisen luoma kohtaavat. Kuvissa on lähdetty kokeelliselta pohjalta tutkimaan muunmuassa ihmispainon ja puiden välistä jännitettä ja kuvat ovat esteettisesti huipussaan. Kun kuvien kauneus valloittaa mielen, jää pohdinta vähän tämän sokaistuksen varjoon, mutta mielellään teoksia katsoo. Ne inspiroivat luoville kävelyille ja katsomaan kadulla lakaistuja kivipinojakin uudella tavalla. Pieni inspiraatio arkeen on aina tervetullutta. Ulkona satava lumikin näyttäytyy tämän jälkeen hieman elokuvallisemmalta. Näyttävät vedokset ovat myös teknisesti priimaa.

Näyttelyistä lisäinfoa: