TEATTERIVINKKI: ROOM 100 vei keskelle skitsofreenikon mielenliikkeitä
Lipussani lukee Room 100: C8H11NO2. Mielenkiintoni herää ja googletan heti tuon viimeisen jännittävän kirjain-numeroyhdistelmän. Google kertoo, että koodi on dopamiinin molekyylikaava ja että ainetta käytetään skitsofrenian hoitoon. Lippu on WHS Teatteri Uninonin lavalla esitettävään sirkusnäytökseen. Luvassa nykysirkusta kroatialaisen palkitun Room 100-ryhmän esittämänä ja odotukseni ovat todella korkealla. Tosin en kauheasti tiedä mitä odottaa, sillä sirkus on jäänyt viime vuosina vähemmäksi, mutta mielenkiintoni on suuri.
WHS Teatterin aula on lämminhenkinen. Ihmiset moikkailevat toisiaan. Tuntuu kuin kaikki olisivat tuttuja keskenään. Ehkäpä kahvilassa tarjoiltu glögi on lämmittänyt ihmisten mieliä. Itsekin törmään yllättäen kaveriini ja vaihdamme muutamat sanat. Hän kertoo, että edellisen yön pikkujoulut olivat pahasti venähtäneet tämän päivän puolelle ja häntä jännittää mennä katsomaan esitystä. Se on kuulemma todella intensiivinen. Niinpä hän jääkin takariville ja minä suuntaan eteen. Jos jotain henkeäsalpaavaa on luvassa minä haluan nähdä sen läheltä. Vähän tunnetta tähän apaattisen harmaaseen sunnuntaipäivään, kiitos.
Esitys alkaa ja sali muuttuu säkkipimeäksi. Lavalla pyörii video, jossa noin viisikymppistä kroatialaismiestä haastatellaan hänen skitsofreniansa hoitovaiheista. Tarina on todella koskettava ja ahdistava, kun miehen kohtalo näyttätyy todella kovaksi. Hän on 35 vuotta joutunut moniin raakohin pakkohoitoihin ja syömään kilokaupalla rankkoja lääkekuureja mm. juuri sitä dopamiinia, joka on saanut hänet kätensä levottomiksi. ne heiluvat kokoajan kuvan alalaidassa. Video lakkaa ja salin valtaa elektroninen moruava ääni. Lavalla on mies selin yleisöön, mutta hänen sisällään näyttää liikkuvan jokin. Hänen selkärankansa vääntelehtii ja todella näyttää, että ihon alla liikkuisi jokin loinen. Näky on karmaiseva, luvassa olikin live kauhua. Esitystä katsoessa oli todella vaikea muistaa, että esitys todella tapahtuu tässä ja nyt ja mitään ei ole tehty tietokoneella, ja että todella lavalla olevat esiintyjät ovat ihmisiä eivätkä geenimanipuloituja mutantteja. Esitys on niin kahlitseva, että minulle tulee jopa huono olo. Säälin krapulaista ystävääni, vaikka samalla olen todella onnellinen puolestamme, että olemme tulleet katsomaan näin upeaa ja taidokasta esitystä.
Kaukana ovat todella ne lapsuudensirkusmuistot. Tämä on todella jotain muuta, jos nykysirkus kauttaaltaan on näin kiinnostavaa aion ottaa tavaksi nämä esitykset.
On hienoa kun esitys todella tuntuu.
Lavalla on taas pimeää. Hämärästä alka pikkuhiljaa hahmottua jokin suuri joka lähestyy katsojia. Lattialla liikehtii jättiläistarantella. Tuo hämähäkki näyttää liikkeiltään niin sulavalta, että taas unohdan sen takana olevan nerokkaan tanssijan. Esityksessä ei myöskään käytetä mitään kostyymeja, vaan kaikki elementit on luotu tanssijan liikkeillä ja valonkäytöllä. Tuijotan hämähäkkiä hypnoottisesti. Istun kananlihalla lähellä hahmoa ja toivon salaa pientä armahdusta katsojille, onneksi tunnelma äkisti muuttuu ja valo paljastaa uuden elementin lavalla – lavan etuosa on täytetty vedellä. Veden heijastukset tulevat osaksi akrobatiaa ja vie tilanteen helpottavasti abstraktimpaan suuntaan. Loppuhuipennus on oikeastaan todella kaunis. Näyttää kuin vedenheijastuksissa olisi pariskunta rakastelemassa. Musiikin painostava tunnelmakin rauhoittuu.
Salista lähdettyä uskon tietäväni skitsofreniasta jotain enemmän. Ainakin esitys sai minut käymään läpi koko tunneskaalaan yhdessä tunnissa ja mahdolliseti elämä skitsofreenikon pään sisällä on juuri sellaista. Ainakin se sai ajattelemaan. Upea esitys!
Esityksen traileri tässä:
Room 100 – C8H11NO2 from Room 100 on Vimeo.
Kannattaa seurata WHS Teatteri Unionin tulevaakin ohjelmistoa osoitteessa:
http://www.teatteriunion.fi/
Sirkusryhmän nettisivut:
http://room100.org/
Kuvat ja video: ROOM100 ryhmä
