ELOKUVAVINKKI: Coppolan Lumotut
Lost in Translationista se lähti, nimittäin Sofia Coppola -fanitukseni. Sen jälkeen olen käynyt katsomassa kaikki Coppolan elokuvat. Monet myös useamman kerran ja toki ensimmäisen Virgin Suicidesinkin pariin otteeseen, joka on ihan masterpiece sekin Air-soundtrackeineen. Uusin viime viikolla enskariin Suomessa tullut Lumotut jatkaa vähän samassa hengessä kuin Virgin Suicides. On vain eri aika ja paikka, ja kontekstikin, mutta pikkuhiljaa viritelty outo tunnelma on samanhenkinen. Jos tykkää pukudraamasta yhdistettynä psykologiseen trilleriin niin tässä sitä on sinulle elokuva.
Lumotuissa tapahtumat keskittyvät eteläiseen jenkkilään Yhdysvaltojen sisällisodan aikaan 1860-luvulle. Estradina on tyttöjen sisäoppilaitos, jota Nicole Kidmanin ja Coppolan lempparin, Kirsten Dunstin, näyttelemät roolihahmot pitävät. Laitos on suljettu tila sodan keskellä, jossa muutama oppilas opettajien lisäksi pitävät suojaa. Tasapaino kuitenkin rikkoutuu kun taloon saapuu haavoittunut sotilas (Colin Farrell). Keskenään olleet naiset haluavat kukin osansa maskuliinisuutta puhkuvan sotilaan läsnäolosta ja tunteiden soppa alkaa keittymään.
Parasta elokuvassa on kameran kieli. Tavat kuinka tarina etenee kuvallisesti kuin kirja lukuina. Aina alkaen kuvasta, jossa talon parvekkeelta kiikareilla tähyillään taistelutannerta kohti. Kameran kuvakulmat ovat kuin suoraan muotieditoriaalista: tarkkaanharkittuja, satumaisia ja hyvin klassisen kauniita. Myös asut ovat viimeisen päälle niinkuin Coppolan elokuvissa aina eikä ihme, että ne aina toimivat sillä Sofia Coppola on jo pitkään käyttänyt samaa pukusuunnittelijaa, läheistä ystäväänsä Stacey Battatia. Täällä kiva juttu heidän ystävyydestään ja bonuksena ihania kuvia ”kameran takaa” kuvauksista.
Ainoa mikä jää hämmentämään on täydellisen hartaasti kootun tunnelman nopeakäänteinen pirstaloituminen lopussa. Loppua ei pohjusteta tarpeeksi ja kaikki käänteet tapahtuvat vähän yhtäkkiä, jonka jälkeen elokuva onkin jo loppu. Tätä olisi pitänyt vielä hioa niin olisi käsillä varmastikin täydellinen teos.
Elokuva pyörii tällä hetkellä Helsingissä Rivierassa ja Korjaamo Kinossa, sekä Finnkinossa ympäri maan.
Ps. Rakkautta ja Anarkiaa on kohta ovella ja festivaalin 30 V -juhlavuoden kunniaksi Orionissa esitetään juhlasarjaa, jossa muunmuassa Virgin Suicides. Näytöksen huomenna ja 19.10.. Tsekkaa lisää elokuvasta ja näytökseen liput täältä.
Kuvat: W MAGAZINE/ Focus Features