ELOKUVAVINKKI: Rannalla – pienesti suurista tunteista

TÄNÄÄN ENSI-ILLASSA

Ian McEwan on herkkyyden mestari. Pienet vivahteet hänen kirjoissaan miellyttävät ja ne on upeasti saatu valkokankaalle tässä Rannalla-kirjan filmatisoinnissa. Kamera työskentelyn puolesta elokuva on samalla minimalistinen, mutta näyttävä. Kuvakulmat ja kuvauspaikat hivelevät silmää jatkuvasti ja katsomiskokemus on kuin pieni transsi.

Juonellisesti, päähenkilöiden elämää mullistava käännekin on kuin transsin seurausta. 60-luvun Britanniassa nuori pari rakastuu ja vaiheet etenevät pian naimisiin menoon. Niin kuin toiseen tutustuessa aina, niin heilläkin on mielikuvia ja toiveita tulevasta ja rakastuminen vie heidät ikään kuin siihen kuuluisaan transsiin, jossa maailma pyörii tämän toisen ympärillä. Kun ensimmäinen riita sitten hääyönä yhtäkkiä tulee ilmoille, se on ensimmäinen askel kohti todellista elämää. Nuori pari ei osaa riitaa selvittää ja päätyy erilleen.

Elämällä on tapana jatkua ja jos vaikeita keskusteluja ei halua kohdata, ne voi haudata. Kun riita jää selvittämättä se jättää kysymyksiä joihin kukaan ei ole sanoittanut loppua. Asioiden jäädessä ilmaan ne haalistuvat ajan myötä ja hautautuvat ajankohtaisempien asioiden alle, mutta kysymykset eivät koskaan jätä rauhaan. Ne kuuluvat vain hiljempaa ja jättävät meihin sen kuuluisan muistijäljen. Rannalla on taidokas elokuva taitamattomista ihmisistä ihmissuhteiden kiemuroissa ja saa varmasti katsojan ajattelemaan, jos jotain on jäänyt hampaan koloon. Asiat kun aina kannattaisi selvittää tai edes yrittää. Joskus on vain liian vaikeaa saada vastauksia, mutta itse en halua jättää yrittämättä.

Elokuva on eheä roolitöidenkin puolesta. Ainoa hieman täydellisyyttä häiritsevä tekijä, on, että ehkä dialogi on välillä hieman turhan kirjakielistä, mutta sekin voi toki olla ajankuvaa, jossa käytöstavat perustuvat yhteiskuntaluokkiin. Rannalla kannattaa käydä katsomassa mielestäni jo viimeisen kohtauksen kamera-ajon takia, joka on yksinkertaisesti WOW!

Ensi-ilta 31.8.