ELOKUVAVINKKI: Talvivaaran soppa selkenee dokumentissa
Docpointin kiinnostavimmaksi nousi Vinkkipankkiirin ennakko-odotusten mukaisesti dokumenttielokuva Talvivaaran miehet. Elokuva on tulossa 20.2. elokuvateattereihin, joten ei hätää jos missasit docpoint näytökset.
Niin, Talvivaara, mitä aiheesta ennen elokuvaa tiesinkään. Iso soppa ympäristösaasteista, valtion rahoituksesta ja konkurssista, mutta eipä juuri muuta. Ajattelin, että olen lukenut jo niin monta artikkelia aiheesta, että jaksaako kiinnostaa, mutta elokuvan katsottua ymmärsin, että en ollu tajunnut sopasta puoliakaan.
Talvivaaran miehet dokumentissa aiheeseen pureudutaan alkuaskeleista saakka. Paketti saadaan puristettua kasaan 72 minuuttiseen elokuvaan, mikä on todella hienoa. On miellyttävää saada selko monta vuotta kestäneestä jupakasta vähän yli tunnissa.
Vaikka aihe on vakava Talvivaaran miehet onnistuu olemaan myös hauska. Suomalaisille tyypillisiä puujalkavitsejä vilahtelee kainuulaisten miesten puheissa ja mustaa huumoria kylvetään synkkyydenkin keskellä. Elokuvassa otetaankin nimenomaan näkökulma Talvivaaran työntekijöiden kautta. Se kiinnostaa ja on tunteita herättävä, sillä katsojana aloin heti kokea sympatiaa miehiä kohtaan. Talvivaaran työntekijät ovat kuin uppoamassa olevan laivan miehistö, jolla ei ole kunnon kapteenia. Sehän se ongelma lopulta sopassa vissiin olikin, kun selkeitä ohjeita ei tule ja sopassa on liian monta kokkia. Ammattilaisia toki, mutta ei ole kunnon komentosarjaa mitä totella tiukan paikan tullen hommat menevät pieleen.Tuntuu käsittämättömältä nähdä miten huonosti ongelmiin oli varauduttu ja kuinka todennäköisiä ne olivat asiantuntijoiden mielestä, kun ongelmia sitten ilmeni. Lisäksi kuumottava on Talvivaaran sijainti vesistöjämme ajatellen, jos tilannetta ei saada kuriin on mahdollista, että lähes koko Suomen vesistöt saatuvat. Goodbye Saimaa ja niin edespäin. Asian ympärillä ääntä pitävien ympäristöaktivistien huoli on siis todellinen. Lisäksi harmittaa alueen asukkaiden puolesta, kun he ovat joutuneet kärsimään haitoista jo pitkään ja lisäksi koko aluetta uhkaa nyt paha työttömyystilanne Talvivaaran mentyä konkurssiin.
Talvivaaran miehet elokuva kertoo ympäristöongelmien lisäksi taloutemme tilasta. Elokuvaa voi tarkastella myös laman näkökulmasta. Työntekijöiden haastattelut heijastelevat sitä tosiasiaa, miltä tuntuu työskennellä isossa yrityksessä millä menee kokoajan huonommin ja huonommin, voiko yrityksen jättää tällaisessä tilassa ja mitä muuta olisi tarjolla?
Lohdutonta kuunnelmavaa ovat miesten kommentit työpaikkansa huonon maineen vaikutuksista. Lapsia kuulemma kiusataan vanhempien työpaikan takia kouluissa ja pitkä ura cv:ssä muuttuu negatiiviseksi kun työnantajana on Talvivaara. Eräs työntekijä toteaakin, että ”Parempi vain olla kertomatta missä on töissä.”
Markku Heikkinen kertoo leikkaaja Tuula Mehtosen vaikuttaneen paljon elokuvan visuaalisuuteen. Talvivaarasta saa saastuneiden luontokuvienkin keskellä melko näyttävän kuvan. Koko elokuvaa kietoo sateinen ja sumuinen ilma. Onkohan elokuvassa yhtäkään aurinkoista päivää. Aurinko löytyy sitten suomalaisesta sisusta ja työntekijöiden uutteruudesta. Pekka Perä toimitusjohtajasta ei välity juuri minkäänlaista kuvaa, sillä hän kuulemma oli kieltäytynyt haastatteluista. Ehkä olisi muutama sana kannatta dokumenttiin antaa ja muutama oikea päätös aikanaan.
www.docpoint.info
www.facebook.com/Talvivaaranmiehet
Eräs traileri DocPointin laajan tarjonnan joukossa sai minut kiinnostumaan sen humoristisella otteella melko eriskummalliseen aiheeseen. Nimittäin elokuva, In the Basement, joka kertoo tavallisten ihmisten oudoista ja hassuistakin salaisuuksista, joita he varjelevat kellareissaan. Trailerissa vilahtaa mm. täytettyjen eläimien keräilijä, jonka kellari pursuaa toinen toistaan spesiaaleimpia taxidermia-aarteita ja keskieurooppalainen hyvinkin harmaan tavallinen pariskunta, jonka kellari on valjastettu seksifantasioiden toteutukselle. On elokuvassa muitakin kellarisalaisuuksia ja uskon että välillä saa nauraa herkeämättä ja välillä saa kiemurrella katsojana tuskissaan kun ei tiedä kuinka asiaan suhtautuisi. Ihanaa kun elokuvantekijä pistää itsensä ja katsojat likoon.