Perheellemme on siunautunut ihana siirtolapuutarhapaikka Helsingissä, vaikka yleensä en paljoa sisustamisesta kirjoita haluan jakaa tämän projektin sillä uskon tämän inspiroivan monia ja spesiaalia tämä on itsellenikin. On pieni mökki ja siinä pihapiiri, jotka ovat henkineet minulle kesäidylli-sanan merkitystä jo lapsuuden päivistä saakka. Pikkuisena täällä juostiin sadettimia karkuun, käytiin naku-uinneilla, paistettiin muurikkalettuja ja aikuiset puhuivat pitkiä iltoja milloin pop-kulttuurista ja milloin politiikkaa viinin äärellä. Sadettimia en enää niinkään harrasta, mutta kaikki tuo muu kutkuttaa ja alaston uinnillekin olisi tänä kesänä vielä tarkoitus mennä jonkun kauniin illan hämärtyessä. 

Mökki oli ollut vähän huonolla tolalla pari vuotta ja päätimme pistää paikkaa rentoutumiskuntoon. Itselläni oli haave etätoimistosta, jossa kirjoittaa työjuttuja ja tätä blogiakin, joka ajoi innolla projektiin. Kesäisin kaupunki asunto vaan tuntuu jokseenkin tunkkaiselta, niin on ihana päästä luonnon keskelle. Itselläni ei ole autoa minkä takia tällainen paikka on kätevä. Suht läheltä menee jopa yöbussi, jos halajaa pikkutunneilla omaan sänkyyn nukkumaan.

Alue on rakennettu 50-luvulla ja kaikki elementit ovat pieniä. On niin sanottu päämökki ja sivumökki, mutta päämökilläkin on kokoa vain pikkuisen yli 11 neliömetriä. Kaikki asiat on, mutta minikoossa. Mitä sitä kesäihminen muuta tarvitsisikaan. Ainoa asia mikä jättiläisenä näyttäytyy on lähes mökin korkuinen alppiruusu pihassa. Pieni koko on söpöyttä, mutta asetti haasteita uusien kalusteiden löytämiselle. Jotenkin yhtäkkiä vanha terassin pöytä alkoi näyttää samalta kuin lapsille tarkoitetut piknikpöydät ja muitakin mittasuhteita oli hankinnoissa kunnioitettava. Oli yllättävää kun etsin terassikalusteita tuntuivat kauppojen valikoimat melko suppeilta. Oli vain lämpimän ruskeaksi petsattua terassipuuta joka kaupan hyllyillä ja lähes samat merkit.  Pöytäryhmät olivat lähes kaikki liian isoja, tai henkivät täysin jotain eri aikakautta kuin 50-lukua, jonka jollain tapaa halusin säilyttää uusissa kalusteissa. Onneksi lopulta törmäsin Reimann-kalusteisiin. Oli ihanaa ensinnäkin, että heillä oli selkeästi oma rohkea design, eikä mitään kiinalaista massatuotantoa vaan Suomessa tehty ja suunniteltu skandinaavinen kokonaisuus. Pöytäryhmässä käytetty puukin oli Suomesta. Homman ratkaisi näiden faktojen lisäksi se, että Laituri sarja miellytti ulkomuodon lisäksi myös mittasuhteillaan ja oli täydellinen pöytäryhmä piskuisen mökin terassille. Sopivan iso ollaakseen kunnon pöytä ja silti sutjakka. Harmaa puu istui myös paremmin vanhan fiftarimökin seinän sävyihin. Reimannista oli myös hauska tilata sillä oli heti kontaktissa firman omistajiin ja sellanen lämminhenkinen asiakaspalvelu miellytti.

Muita kalusteita hankin muunmuassa mustan rottinkituolin josta olin haaveillut ja Laituri-sarjan kätevän penkin, jota voi käyttää missä vain. Välillä tuolit viihtyvät katetulla terassilla ja välillä vien ne vehreyden keskelle minne niitä ei pitkäksi aikaa kyllä kannata unohtaa sillä vaikka moni kaluste onkin ulkokäyttöön kannattaa aina varmistaa kuinka paljon säärasitusta ne kestävät. Laiturit ja rottinki pääosin pitävät katoksesta ja seinämistä ja kalusteöljyä niille kannattaa silloin tällöin parin vuoden välein näyttää.

Lopputuloksesta tuli mielestäni tosi zen ja iloisena täällä pidän nyt kesätoimistoa!

Onko teillä ollut mökkiprojekteja tänä kesänä?

Reimannit löytää täältä:http://reimann.fi

Yhteistyössä: Järvi Z