TEATTERIVINKKI: Suomenlinnassa riehuvat Seitsemän veljestä
Ryhmäteatterin kesäteatteri toimii Suomenlinnassa. Jo matka sinne on aina tunnelmallinen kun lautalla mennään meren halki. Teatteri sijaitsee vanhassa kasarmissa ja on nykypäivänä jo onneksi katettu, eli sadetta ei tarvitse pelätä. Pukeutua kannattaa lämpimästi, vaikka paikka tarjoaakin vilttejä ja väliajalla, sekä ennen näytöstä lämmikettä. HSL-lautta tosiaan tulee vähän kauemmaksi, mutta kyytiin pääsee HSL:n kuukausilipulla, jos kuitenkin liikkumissa on haasteita suosittelen JT-lines:n liikennöimää reittiä joka maksaa vähän enemmän mutta tulee aivan viereen. Mukulakiviä tosiaan Suomenlinnasta löytyy joten pyörätuolilla tai korkkareilla mennessä tulee varmasti haasteita eteen.
Tämän kesän ohjelmistossa nähdään Kari Heiskasen modernisoima Aleksis Kiven Seitsemän veljestä. Omasta lukukokemuksesta olikin jo pitkä tovi, niin oli kiva herätellä muistiin tämä klassikko. Vähän olikin sellainen fiilis, että suomalaisena on kyllä velvollisuus tuntea tämä teos ja ilahtunut fiilis siitä, että sen voi näin näytelmän muodossa käydä kahlaamassa muistiin. Rooleihin oli valittu paljon uusia näyttelijän lupauksia, joita mielenkiinnolla odotin näkeväni työssään. Roolitus oli kyllä todella toimiva ja kaikki veljekset olivat hyvin vahvoja omia persooniaan niinkuin kirjassa. Juonellisesti paljoa ei oltu muutettu, vähän tarinaa maustettu vain. Dramaturgisesti näytelmä oli kyllä moderni ja vauhtia riitti. Hetkittäin tuntui, että oli tullut katsomaan sirkusta kun näyttelijät hyppivät, tanssivat ja heittelivät asioita vauhdikkaasti. Välillä yleisössä toisella rivillä nousi minulla ainakin ihokarvat pystyyn kun omenat lentelivät korvien yli.
Sen tätä versiota katsellessaan tajusi, että tarinahan on kyllä sinällään aika ajaton ja kertoo tästäkin päivästä. Siitä kuinka suhtaudumme erilaisiin ihmisiin kuin me itse olemme. Voimmeko ymmärtää toisten huolia ja auttaa? Ja mitä on veljeys ja yhteenkuuluvuus, entä rakkaus? Yleismaailmallisia teemoja hienosti suomalaisuuteen puettuna. Vähn mielessä tuli liitoksia myös maahanmuutto-keskusteluun päin.
Se vielä täytyy näyttelijöiden työstä esiin nostaa, että Santtu Karvonen loistaa roolissaan. Hän onnistuu näyttelemään niin hyvin juopunutta, että alan pohtimaan pitäisikö itsekin ottaa väliajalla seuraksi naukku, mitä onkin ravintolassa vitsikkäästi tarjolla muunmuassa jaloviinan muodossa. Eino Heiskanen myös tuo miehekkään Aapon roolin hyvin lavalle ja Simeonia näyttelevää Eero Ojalaa on hauska katsoa. Yli kolmetuntinen näytelmä on helppo seurattava, eikä aika käy pitkäksi. Lopun lauluesitys herkistää minut ja saa fiilistelemään kotona Kiven tekstejä. Viihdyttävä esitys toimii varmasti monelle. Ihanaa ettei klassikkoa ole pelätty käsitellä.
http://www.ryhmateatteri.fi
