Ystäväni kysyy elokuvan jälkeen: ”Mikä siinä nyt oli niin siistiä silloin aiemmin kun eka Trainspotting tuli, että tän olis pitänyt olla nyt jotenkin todella hieno elokuva?”

Se on hyvä kysymys, sillä mitä siistiä on sekoilussa, loputtomassa epäonnistumisen kierteessä, kamapäisyydessä ja räkistelyssä. No, ehkä se, että Trainspottingissa se oli uskottavaa ja on edelleen. Heroiininkäytöstä ja koksuttelusta näytetään molemmat puolet. Kun on ikävää kaikki todella menevät perselleen, mutta on toki huippujakin ja silloin kaikki naurattaa. Voin kuvitella, että sitä se varmaan on, mutta niinkuin elokuvassa käy, ne huippuhetket eivät kestä pitkää. Seuraa kaikkea muuta ikävää, joka pistää kävely vauhdin paniikkijuoksuksi aika ajoin. Ensimmäinen Trainspotting oli myös ajankuva: jalkapallohuliganismi, pilottitakit, siilitukat, tekno ja Edinburghin lähiöt. Inhorealismia elokuvallisilla mausteilla eli varsinaisen kulttielokuvan ainekset kattilassa. 

https://www.youtube.com/embed/IGdiACWiMAM” width=”560″>

Onneksi toinen osa ei vesitä tätä, vaan kattilan annetaan aiheen mukaisesti kuohahtaa yli. Käsittämättömän hienosti kaikki alkuperäiset näyttelijät ja työryhmä on saatu mukaan ja henkilöhahmot pelaavat samoilla kentillään uskottavasti, 20-vuotta vanhempana. Harmittaa Rentonin puolesta, sillä elämä viekin takaisin alkulähteille, eikä kavereillakaan ura ole niin sanotusti lähtenyt nousuun. Ammattilaisia kaikki ja elokuva toimii katkeruudessaan ja inhossaan oikein hyvin. Imua löytyy. Kamera kikkailee kivasti – kohtauksista tulee omia pikkuelokuviaan erikoistehosteineen. Tuntuu, että kamerakin on päissään välillä ja siltä se pitääkin tuntua kun Trainspottingia katselee. Rytmi on jossain kohtauksissa niin tarttuva, että saan muutamat nauru hepulit salissa asioille mille kaikki eivät naura ja se on täysin ok. Elokuva on hyvä nosto vanhalle klassikolle ja se kannattaa käydä katsomassa. Toimiva soundtrack myös elokuvaan on valittu. Mutta ehkä on niin, että jos ei ole aiemminkaan Trainspottingista piitannut, niin ei sitä välttämätttä pääse enää vauhtiin mukaan. Fiilis voi olla sama kuin silloin, kun tulet selvinpäin juhliin joissa on ”aloiteltu” jo useampi tunti.

Tähän lopuksi vielä klassikko – Born Slippy!