Ravintola Grönin nimestä minulla välittömästi tulee mieleen Eino Grön ja suomi-iskelmät, vaikka ravintolan nimi ei toden totta näihin asioihin viittaa. Silti tunnelma on ravintolassa hyvinkin suomalainen, mutta nykypäivän tyylillä. Ei suomiromantisointia paitsi lautasella uudella tavalla. Ystäväni kanssa, kun astuimme ravintolaan henkilökunnan vilpittömän onnelliset hymyt sulattivat sydämeni. Symppismeininki sai meidät heti kuplatuulelle ja aloitimme champpiksella illan, mikäs sen ihanampaa! Geoffroy Purete oli pehmeän kuplaista herkkua.

Päätimme ottaa Grön menun (49€), jota keittiö suositteli saadaksemme kokonaisvaltaisimman kuvan ravintolan ajatusmaailmasta. Neljän ruokalajin setti aloitettiin härkäpapu hummuksella ja tattaripihvillä. Oikeasti tattarijuttu kulki nimellä ”rieska”, mutta mielestämme se vähätteli ruuan suussa sulavaa koostumusta ja täyteläistä makumaailmaa. Jos saisin tällaisia fermentoituja ”pihvejä” joka päivä voisin todella harkita kasvissyöjäksi ryhtymistä. Toisena alkupalana tuli todella aistillinen annos, jonka tuoksu jo vei ajatuksemme monta kuukautta eteenpäin kesään. Tuoksumataraa oli käytetty annoksessa mausteena ja sen vahva tuoksu toi selkeästi kesäniityt suljettujen silmiemme eteen. Heti tuli ikävä kesämökin saunaa ja järvimaisemaa. Tätäkö todella on ”contemporary nordic kitchen” – kyllä tykkäämme, tätä lisää Suomeen! Muutenkin kuin tuoksun osalta annos miellytti. Erityisesti silmää hiveli sen kauniit punaisen sävyt, joihin oli loihdittu sekä punajuurta kolmella tavalla, että suolattua nautaa. Ihana väritys huippu makumaailmasta puhumattakaan. Nam! Tässä vaiheessa on myönnettävä, että tämä oli kyllä koko menun ehtodon lempparini vaikka taso oli kova. Tämän kanssa tarjottu Etna vuorelta tuotu roseviini Susucaru (Frank Cornelisse) oli ihanan leikkisä kaveri ruualle.

Kun mielikuvamatkalle oli päästy, eteemme tuotiin hymyilevästi tarjoillen hehkuva pikimusta kekäle. Kyseessä oli avotulessa grillattu sipuli, joka hehkui vielä kipinää. Tätä hiilen tuoksu ja lämpö vei mielikuvamatkamme jo saunan lauteille istumaan. Sipuliin leikatun hatun alta sai silkin pehmeitä sipulipaloja, joita sitten pääruokamme kanssa nautittiin. Pääruoka oli draamaattinen poron sisäfile, poron kuivatusta sydämestä ja verestä tehdyssä vahvassa kastikkeessa, sekä puikulaperunaa kahdella tapaa. Annoksesta kertomaan tullut kokki hurmasi meidät vielä faktalla, että annoksen päällä olleet metsämansikan lehdet hän oli aamulla käynyt poimimassa metsästä sillä lumet olivat ”sopivasti jo sulaneet”. (Tähän monta sydänsilmäistä hymiötä perään!) Poron kanssa tarjottu Amateus Bobi -punaviini sopi myös kivasti särmikkääseen annokseen, josta sommelierille pisteet. Myös sommelierin tapa kertoa viineistä oli ihana. Opimme illan aikana paljon uutta viinimaailman ”pelle pelottomista” ja tyyleistä.

Lopulta siirryimme jälkiruokaan, joka oli porkkanasorbetti. Tämä oli raikas ja jännittävä täyteläisen kreemin kanssa myös aika hyvä kombo ja kruunasi menun,  joka oli mielestäni toppen! Täytyy kyllä sanoa, että Grönistä ei ole mitään negatiivista sanottavaa. Tunnelma oli rennon hienostunut, henkilökunta todella pro (ja oli kiva, että kaikki kävivät illan aikana morjestamassa) ja ruoka oli luovaa, rohkeaa ja kekseliästä! Kiitos illasta!

http://www.restaurantgron.com

ps. Muistathan Season Film Festival -leffalippuarvonnan, joka on käynnissä täällä ja Vinkkipankin facebookissa 23.3. asti!

*ravintola sponsoroi illallisen