MATKAVINKKI: Santorini – kuvan kaunis pääkaupunki Fira

Kun ostamme kaupasta kreikkalaista jogurttia, tunnistamme purkin kuvasta, jonka taustassa meri siintää sinisenä ja valkoiset talot sinisine kupolikattoineen hehkuvat kirkkaana auringossa. Kun katsomme matkan tarjoajien sivustoja Kreikan kohdalta tai vaikka Finnairin mainosta Kreikan lennoista saman tyyppiset kuvat vilisevät näissä. Tämä harmoninen arkkitehtuuri tyyli ei ole ominaista koko Kreikan alueella vaan erityisesti Santorinin saarella. Saarella on paljon rakentamiseen liittyviä sääntöjä, jotka ohjailevat rakentamisen ilmettä jo aikaa ennen ajanlaskua syntyneiden tapojen mukaan.Fira on Santorinin pääkaupunki ja kaupunki, jonka läheisyydestä on edullisemmin mahdollisuus löytää hotelleja kuin vaikka Oiasta. Kun kävin Santorinilla hotellimme sijaitsi kävelymatkan päässä Firan keskustasta Firostefanin alueella, jota voin suositella. Pääkaupunki on itsessään aivan käymisen arvoinen ja kiva paikka tehdä ostoksia, mutta melko ruuhkainen. Kaupungissa liikutaan pääasiassa kapeita kujia pitkin kävellen. Aasi-kyytejäkin on tarjolla, mutta ne toimivat enemmänkin turistien viihteenä kuin enää tavallisena kulkutapana niinkuin historiassa on ollut.Fira ei ole yhtä luksukas kuin Oia, mutta kaunis sekin. Lisäksi ei ole pakko pulittaa älyttömyyksiä illallisesta näköalalla, niinkuin Oiassa. Halpa saari Santorini ei ole ja puhutaankin, että hinnoissa on niin sanottua ”Santorinin lisää”.Firan keskusta jakautuu ikäänkuin kolmeen erilaiseen osaan. Kaupunkiin tuleva autotie on kiireellisempää keskustaa ja asuinalueita, sekä suurempia supermarkettialueita jakava väylä. Bussiasema sijaitsee myös täällä ja paikallisbusseilla pääseekin kätevästi ympäri saarta, kuten Oiaan. Firostefanin ohi mennään, mutta siellä ei enää ole toimivaa pysäkkiä. Tämä kannattaa ottaa huomioon kun lähtee Oian suunnalle, sillä pysäkkiä ei ole Firostefanista poistettu, mutta se ei vaan ole käytössä. (Tämän sain kuulla ystävälliseltä paikalliselta hänen ihmetellessä, mitä istun pysäkillä jo kolmatta varttia.)Autojen pääkulkuväylän varrella on paljon ketjuliikkeitä ja länsimaisia perusmestoja kuten McDonalds, mutta myös kreikkalaisia vähän ”autenttisempia” pikaruokapaikkoja, joissa falafelit, salaatit ja baklavat irtoavat halvalla.

Sitten on basaarialue, joka on täynnä pikkuliikkeitä ja ravintoloita. Täältä löytyy paljon mielenkiintoista muotia ja deliherkkuja. Toki turistikauppojakin on turhauttavan paljon, mutta pidä silmät auki. Itse löysin kiinnostavaa ostettavaa ja mahdollisuuksia tukea paikallisia tuottajia ja suunnittelijoita. Monet basaari-alueen ravintolat sijaitsevan pikkutalojen toisessa kerroksessa ja niihen mennään portaita pitkin.Ja sitten Firassa on tietysti auringonlaskun bulavardi. Näköalapaikat, merinäkyvä ravintolat ja klassikko hotellit, sekä historialliset kirkot kattava alue. Ensimmäisen kerran kun alueelle tumpsahdin basaarien hälinästä pysähdyin kauneuden eteen. Tänne todella kannattaa tulla katsomaan aurinkoa ja sen elämää nousuineen ja laskuineen.

Shortly in English:

Travel tips to FIRA, the Santorini´s capital:
Santorini island has it´s own capital Fira, which has the classical greek landscape, that we have all seen in the travel ads. It is a kind of iconic view to visualize the Mediterranean as a whole, even it´s really special setup and only seen in Santorini.

Fira´s bus station is really handy when willing to travel across the island. The bus tickets are cheap and the routes are incredibly beautiful! I really recommend taking a bus trip to Oia for example.

Fira has three different kinds of part:
1. the area near the main road with Mcdonalds and international clothing chains and cheap falafel joints.
2. Bazaar area in-between with cute small shops and restaurants.
3. Panoramic view boulevard, with historical churches, expensive hotels, and amazing sunset-view cocktail bars

Kuvat: http://www.vernakovanen.com

Kulttuuri Matkat

Hercule-Poirot -kesä Suomenlinnassa

Kuva: Mitro Härkönen

Kai se on nyt todettava, että syksy on sesonkimme nyt. Kesä meni ja niin on kesäteattereiden esityksetkin esitetty. Ryhmäteatterin Suomenlinnan Hyvän Omantunnon Linnakkeen näyttämöllä nähtiin tänä kesänä Hercule Poirot ja Idän pikajunan arvoitus. Klassikko veti väkeä ja oli hyvinkin haastavaa saada lippuja, kun kaikki näytökset olivat jo hyvissä ajoin loppuunvaratut. Viimeisillä viikoilla pääsin kuitenkin katsomoon.

Itselläni oli esitystä kohtaan odottava tunnelma. Olen suuri Poirot fani ja tv-elokuvat on katsottu uudestaan ja uudestaan. Olen jopa haaveillut matkasta Poirot-elokuvien kuvauslokaatioihin. Niin upeita ne kartanot ja funkkis-tyyliset pytingit sarjassa ovat. Mietin kovasti etukäteen, että miten voi Poirotin kokoisen klassikon saappaisiin siirtyä. Ainakin se olisi vaikeaa ellei mahdotonta.

Matka Suokkiin veneellä ja kävely Hyvän omantunnon linnakkeeseen on aina kiehtova. Historia on heti läsnä ja Suomenlinna sinällään on upea paikka käydä. Sisällä linnakkeessa heti ihastelin lavasteita. Linnakkeen sisälle oli rakennettu kunnon junarata, jossa oli useampi junavaunu. Paikka oli kuin nakutettu tällaiselle lavaste-ratkaisulle.

Esityksessä myös vaatetus ja hahmot ulkoisesti oli hienosti tehty! Tyyli oli kauttaaltaan melko teatraali ja näyttävä, joten heti tuli selväksi, ettei lavalla haeta samanlaista hienovaraista elekieltä ja estetiikkaa kuin elokuvissa on totuttu näkemään. Lopulta tämä ratkaisu toi tarinaan huumoria ja nopeita dramaattisia käänteitä ja esitys oli ihan viihdyttävä. Vannoutuneena Poiro tv-elokuvien katsojana oli kuitenkin vähän vaikea heittäytyä hauskuttelevaan Poirot-hahmoon, joka nähtiin lavalla. Onhan se ymmärrettävää, että lavalla on tehtävä isommin, jotta yleisö näkee mitä siellä tapahtuu, mutta Poirotin hienostuneen hahmon kanssa tämä ei lopulta oikein toiminut ja mieleeni tv-elokuvien kautta rakentunut Poirot-hahmo ei oikein löytänyt tälle lavalle.

Esitys oli kesäteatterille tyypilliseen tapaan vauhtia ja komediaa täynnä. Hyvin mielen lähdimme esityksestä, mutta verrattuna aiempiin Ryhmäteatterin kesä-esityksiin tämä ei ollut niin rohkea mitä olisi voinut odottaa. Myöskään ei Ryhmäteatterille tyyppiliseen tapaan tarinaa ollu muuten rohkeasti muutettu tai modernisoitu.

Kuva: Mitro Härkönen
Kuva: Mitro Härkönen
Kulttuuri Teatteri