TAIDEVINKKI: Kuvan Kevään taidespektaakkeli
Kuvassa on kaukaisuuteen tuijottava poika. Kuva on jollain tapaa melankolinen, vaikka aiheena on sukujuhlat tai niiksi tulkitsen kuvan henkilöiden summan. On mummoa, keski-ikäistä naista ja juuri tämä tuijottava poika. Saattaa olla hautajaisetkin, kun ollaan niin tummanpuhuviin mekkoihin mummot puettu, mutta miksi kuvan keskellä olevalla pojalla on punainen paita. Ehkä sillä ei ole kuitenkaan niinkään väliä, mutta sillä on kuinka Kaarlo Stauffer nuori taidemaalari (s.1988) varastaa katsojan ajatukset hetkeksi. Hänen töissään on tunnistettavuutta varmasti kaikille. Maalaukset muistuttavat valokuvia, eivät maalaustekniikaltaan vaan hetken kiinnittämisen taidollaan. Aivan kuin jonkun sukulaisen perhealbumia selaisi.
Kaarlo ja muut nuoret Helsingin Kuvataideakatemiasta maisteriksi valmistuvat on koottu kolme galleriaa kattavaan perinteiseen Kuvan Kevät -taidenäyttelykokonaisuuteen.Väitän, että Kuvan Kevät näyttää jopa paremmin mitä nykytaide on kuin Kiasman näyttelyt. Ainakin Suomen osalta. Kiasmaan päästäkseen on pitänyt matkustaa taiteen väyliä jo jonkun aikaa, mutta Kuvan Keväässä taiteilijat ovat paljaana töittensä kanssa matkansa alussa. Tämän takia Kuvan Kevät on aina fresh ja must-see, jos haluaa tietää mistä taiteilijoiden työhuoneilla keskusteluja käydään. Nykytaide vaikuttaa tämän näyttelykokonaisuuden nähtyäni monipuoliselta. Ei ole vain perinteisiä taiteentekotapoja, kuten maalaus ja kuvanveisto, vaan mukaan on tullut median tulkitsemista, videota monella tapaa ja muutenkin moniulotteisia installaatioita, jotka voivat risteillä kaikkiin taiteen tekotapoihin ja takaisin. Itseäni on jo tovin ilahduttanut veistotaiteen uudet hitti materiaalit. Tuntuu, että rakennusjätteet ja -materiaalit, kuten suojamuovit ja vaahtomuovit ovat löytäneet aivan uuden esteettisen ulottuvuuden näiden luovien käsissä. Tätä ilmiötä on toki nähty muuallakin kuin Kuvan Keväässä, mutta Välitilassa en voinut olla panematta merkille jättimäistä Fabian Olovsenin läpinäkyvästä muovista ja tukipilareista kasattua tiipiimäistä veistosta. Veistoksen sisälle pääsi kävelemään ja se toi heti muistoja lapsuudesta. Silloin majan pystyi rakantamaan mihin vain ja rakennusmateriaalit olivat milloin mitäkin, mitä nyt sattui löytymään. Miksei sitten elmukelmua. Pikkutyttönä ainakin suunnittelin elmukelmusta hiuspantoja ja aurinkolaseja ja vaatteitakin, ehkä siksi minun oli helppo päästä tunnelmaan. Tosin hieman hämmentävä hökkeli tämä veistos oli ensisilmäyksellä, mutta kuulemma Olovsen haluaakin leikkiä juuri hämmennyksellä. Yllättävien veistomateriaalien lisäksi trendikästä tuntuu olevan keskeneräisen ihannointi. En tarkoita tällä, että työt olisivat jäänet ajatuksen tasolla puolitiehen, vaan että moniin töihin on tuotu elementtinä hiomattomuus, joka on varmasti tarkasti harkittu tehokeino tai viestenviejä. Rosot ja ruman estetiikka ovat trendi pelinrakentajia nyt. Ainakaan kukaan ei koreile.
Avajaispäivä oli ihana, kesän ensimmäisiä lämpimiä ja otettiin rennosta avajaisväestä mallia ja haettiin auringon kunniaksi käteen oluet kaupasta.Oluen jälkeen käteen haalittiin heti katalogit, mikä on hyvä tehdä, sillä Kuvan Keväässä ei ole varsinaista teemaa, niin maailmoja ja tarinoita on yhtä monia kuin tekijöitäkin. Katalogi auttaa pysymään mukana ja on muutenkin kaunis printti. Itseasissa suosittelen, että Kuvan Keväseen varaa reilusti aikaa ihan sen laajuuden vuoksi tai sitten valitsee yhden gallerian eikä ahnehdi kaikkea. Kuvan kevät on Kuva/Tila galleriassa, Fafa galleriassa, sekä Kuva/Tilan naapurirappuun perustetussa Välitilassa vielä tämän viikon!
Kuva/Tila Galleria
Merimiehenkatu 36 C 1 krs. (sisäpiha)
Lisätila
Merimiehenkatu 36B, 3 krs.
Galleria FAFA
Lönnrothinkatu 35
Kaikki tilat avoinna ti-su 11-18
Vapaa pääsy