TEATTERIVINKKI: Eduskunta 3 herättelee

Eduskunta 3 on kolme ja puolituntinen näytelmä järkäle, mutta niin on vyyhtikin mitä se pyrkii avaamaan. Aiheena nimittäin on kotimaamme politiikka viimeisen parin vuoden aikana ja erityisesti leikkauspolitiikka, jota nykyinen hallituksemme kovasti ajaa takaa. On lähtökohtaisesti haaste näytelmän tekijöille koskea tällaiseen aiheeseen ja tietomäärään. Ideana kun ei ole tällä kertaa tehdä kevyttä viihdettä, vaan osittain viihteen ja taiteen keinoin kertoa poliittisilla areenoilla joka päivä käytävästä näytelmästä. Rohkeaa kyllä Ryhmäteatterilta. Tosin onhan tämä jo Eduskunta trilogian viimeinen itsenäinen osa, että ehkä matkalla on rohkeuttakin ehditty kerätä. Itse seuraan politiikkaa jonkin verran, mutta löytyy paljon ihmisiä, jotka ovat väsyneet siihen pitkäveteiseen teatteriin ja peliin jota täysistunnoissa pelataan, eivätkä oikein jaksa innostua aiheesta, kun tuntuu että vaikuttamisen mahdollisuudet ovat pienet ja muutenkin eduskunta tuntuu etäältä. Ryhmäteatterin näytelmä armahtaakin ne, jotka ovat kääntäneet lehtien sivuja poliittisista otsikoista pois ja näyttää kiteytyksen siitä kuinkas sitä oikein sitten kävikään. Dokumenttielokuvissakin pidän tälläisista ajankohtaisten aiheiden käsittelystä. Vähän niinkuin Talvivaaran miehet -elokuvassa niin tässäkin kurotaan nippuun vuosia kestänyt sekametelisoppa, joka näyttääkin ihan jo reseptiltä teoksen nähtyään.

Ensimmäisellä puoliajalla vielä naurattaa. Kertojana Jari Hanska on vakuuttava ja tehokas. Hän menisi mistä tahansa Tv:n politiikkaohjelman toimittajasta ja asetelma onkin kuin katsoisi tv:tä. Videotakin näytetään. Muutenkin valkokankaalle tulee tasaisin väliajoin lehtijuttujen kuvia, ikäänkuin kuin näytelmän käsikirjoituksen lähdeluettelo, ne nähtyämme ainakin tiedämme, että kertoja tai näyttelijät puhuvat faktaa. Käsiohjelmastakin löytyy pitkä lähdeluettelo. Näytelmä onkin Susanna Kuparisen politiikkakollektiivin työstämänä koottu niin, että näyttelijöiden näyttelemät poliitikot puhuvat omalla suullaan ja vuorosanat ovat poliitikkojen napattuja sitaatteja mediasta tai täysistunnoista. Tällaisessa lähestymistavassa ei paljoa jätetä varaa virheisiin. Kova homma kollektiivilla ollut, hatunnosto siitä. 

Eduskunta 3:sta katsoessa tuntuu toisaalta hassulta miten hauskaa teatteria näillä eväillä saa aikaiseksi. Toisaalta taas, kun miettii on media ollut viime aikoina täynnä melkoista politiikkashowta, jossa valehdellaan ja sitten vasta jos jäädään kiinni sanotaan ”sori siitä”, että ehkä se onkin aika tragikoomista ihan itsessään koko touhu. Toki myöskin Helsinginkadun teatterilavalla hahmot ovat karrikoituja elekielellisesti ja ketään ei ole säästelty. Juha Sipilä patsastelee lavalla kokoajan ylienergisenä ja maskuliisena tee-se-itse nikkarina ja kantaakin vasaraa reisitaskuhousuissaan. Kuvannollisesti vasara vaihtuu hallituksen vaihduttua ja pääministerin tittelin saatua isompaan lekaan, jolla leikkauksia aletaan moukaroimaan. Jyrki Katainen on yksi hauskimmista hahmoista lavalla. Mustasilmäpussit ja aneeminen rauhallisuus toimivat hyvin kontrastina poikkoileville ja sekoileville poliitikkokollegoille ja pääseehän hän heitä karkuun kuitenkin EU:hun.

Kokonaisuutena harmillisesti hieman puuduttuva Eduskunta 3 kannattaa kuitenkin käydä katsomassa, jos haluaa poliittisen pikakelauksen ja ajatuksia mieleen pyörimään. Helpolla ei näytelmä ketään päästä, sillä faktatulva on iso jo politiikkaa aktiivisemmin seuraavalle. Päällimäisenä ajatuksena näytelmän jälkeen itselläni onkin ajatus, että pitäisi varmaan vähän aktivoitua poliittisesti. Tuntuu, että poliitikot pelaavat vain omaa peliään, mihin pitäisi päästä vähän puuttumaan. Myös politiikkaa juuri ollenkaan seuraava seuralaiseni kehui teosta herättäväksi ja totesi, että tämän jälkeen tulee varmasti seurattua aihetta enemmän. Onneksi meillä kaikilla on ainakin se yksi ääni.

http://ryhmateatteri.fi/esitykset