TEATTERIVINKKI: Yksi lensi yli käenpesän

Vinkkipankki

Yksi lensi yli käenpesän on kulttiklassikko niin alkuperäisteoksena Ken Keseyn kynästä, kuin Milos Formanin elokuvaohjauksena. Elokuvan valmistuessa 1975 siitä heräsi kohu, sillä alkuperäisteoksen kirjoittanut Kesey vihasi sitä avoimesti. Ohjaaja Forman oli muuttanut monia osioita ja "siistinyt teosta vähemmän psykedeelikseksi". "One flew over the cockoo´s nest" -elokuva jäi aikanaan mieleeni Jack Nicholsonin maanisesta katseesta. Katse ja huima näyttelijän työ elokuvassa noteerattiin Oscareissa ja Nicholson sai siitä ensimmäisen miespääosan pystin. Nyt teos on päässyt Ryhmäteatterin kesäteatterin näyttämölle ohjaajan Juha Kukkosen versiona, joka pohjaa Dale Wassermanin kirjasta tekemään näytelmään.

Suomenlinna toimii mielenkiintoisena näyttämönä teokselle, kun miettii alueen käyttöä vankileirinä Suomen sisällissodan vuosina. Yksi lensi yli käenpesän, kun on teos, joka pohtii valtaa ja sitä kuka on hyväksytty yhteiskuntaamme, ja sitä kuka päättää sitä kuka on okei ja kuka ei. Ryhmäteatterin versio on kesäteatteri-perinteen mukaan suhteellisen kevyt aiheeseen nähden. Katsojia naurattaa paljon ja naurattaminen aloitetaan jo ennen, Hyvän omatunnon linnakkeessa toimivan, teatterin katsomoon pääsyä. 

Varsinaisen näytelmän alkaessa ollaan kuitenkin nopeasti jo vakavuuden äärellä. Show pidetään pystyssä ja pääroolia, Randle P. McMurphya, näyttelevä Robin Svanström liimaa intensiteettiä lavalle. Hän tavallaan toimii katsojien ja lavan tapahtumien välimaastossa aluksi itsekin ihmetellen "mikäs hullujen huone tämä on". Näin katsojat saavat aikaa tottua siihen, että maailma, josta puhutaan, on tosi, eikä sittenkään niin hassua hassuttelua, kuin aluksi voisi tuntua ja mitä sen toivoisi ehkä olevan. 

Näytelmässä toistetaan monille tosielämästä tuttuja fraaseja, että "käskyt tulevat ylempää", "teen täällä vain työtäni" ja "ei meillä ole kaikkeen aikaa". Nyky-suomessa hallitus on leikannut paljon hyvinvointiyhteiskuntamme tukipylväistä rahoitusta, kuten terveydenhuollosta ja nämä näytelmän sairaanhoitajien hokemat ovat meille tätä päivää. Näytelmää seuratessa on ikävää huomata kuinka taidokas esitys pikku hiljaa pureutuu katsojan rintaan ja alkaa painaa muistuttaen, että muutos olisi tärkeää, jotta inhimillisyys säilyisi yhteiskunnassamme. Ihmisten syrjäyttämisestä ei hyödy kukaan. Jokaisessa meissä on kuitenkin arvo itsessään, vaikka olemme erilaisia ja hyvä niin.

Ryhmäteatterin Yksi lensi yli käenpesän on nautinnollista ja herättävää kesäteatteria vaikeasta aiheesta. Hatun nosto koko työryhmälle!  

Kuva: Ryhmäteatteri

Kommentoi