Mä saan päättää, koska mä oon aikuinen

En tiedä, mikä tämä blogi on. En ole määritellyt sen rajoja kovin tarkkaan, mutta eipä minun tarvitsekaan. Tämä blogi on minun omaisuuttani ja kertoo minun elämästäni. Jos minua huvittaa, tämä voi olla hetken ruokablogi. Jos olen tehnyt sievän silmämeikin, tämä voi olla meikkiblogi. Jos minulla on jokin kuolleena syntynyt ajatus, tämä voi olla kuolleiden ajatusten blogi. Politikointiblogi minulla on erikseen, mutta voi olla, että joskus ajan niitäkin ajatuksia tänne, niitä kun ei voi minusta täysin erottaa. 

Päätin alkaa silloin tällöin julkaista täällä myös muita tekstejä kuten nyt runoja. En tiedä, kiinnostavatko ne ketään, mutta minua ne kiinnostavat ainakin sen hetken, kun niitä kirjoitan. En väitä niitä hyviksi, mutta kyllä maailmaan sontaa mahtuu. Ja itse asiassa jos tarkkoja ollaan, tämän blogin ensimmäinenkin teksti on kirjoittamani ruonontapainen sanahelinä. 

 

Kuivia kohtiani, ikävästä uurteessa 

lohkeilevat käteni aukoivat silkkipaperilla vuorattuja paketteja,

sovittivat uusia vanhojen viereen.

Viima kävi joka yö, se kävi yhä sietämättömämmäksi, 

aamuisin löysin itsestäni aina eilistä enemmän vikoja. 

 

Istui olkapäälleni kevään ensimmäinen muuttolintu 

tein uuden järjestyksen ja heitin silkkipaperit pois, 

maaliskuussa alkoi tuoksua aurinko. 

Avasin kaikki kaappini ja otin sinut kämmenelleni, 

suljin nyrkkiini lumet parvekkeen kaiteelta.

 

Me selvisimme,

me selvisimme siitä 

minun nahkani loi uusi vuodenaika, 

sinä soit sen pinnalla heleämmin kuin aikoihin.