Olla tyytyväinen menneeseen ja nykyiseen. Toki kummassakin on varmasti paljon hankaluutta ja kipua. Kaikkia mahdollisia lajeja. Olisi helppoa kiinnittää huomio niihin. Vaan enpä toimisi kuin olisi helppoa. Kiinnittyisin iloon, elämän virran tuomaan tyydytykseen. Näin haluaisin asiain tolan olevan vanhana.

Nauttia naiseudesta. Kokea itseni täysin siemauksin olevaiseksi olennoksi. Hipsiä koko ruumiini kyllyydestä aamu-uinnille tyynelle vedenselälle. Pärskiä oikein kunnolla. Ja välillä liu’uttaa kaikkia ryppyjäni sametin läpi. Siinä sitten olisin eevanasuisena Luojani kanssa kahden. Ihan täydellisenä naisena.

Kuulla rakkaiden elämästä. Niiden, jotka ovat ihan lähellä. Ja niiden, joihin välimatka on hiukan kasvanut. Millaisia huolia, millaisia onnentunteita kullakin on. Pikkuisista olisin erityisen ilahtunut kuulemaan. Että elämä kulkee, suunta selviää. Siinä kertoillessa tunneyhteys senkuin tiivistyisi. Minun ja heidän. Omien kultien.

Touhuta ja levätä. Sillälailla tasavahvasti. Että kumpaakin olisi, vaan ei liikaa tai liian vähän. Että saisin kokea pystyväni ja osaavani. Sitten osaisin taas vetäytyä lepäilemän ja nauttimaan kätten töistä. Tekisin asioita muille ja itselleni. Rakkaudesta. Elämän palosta.

Intoilla ihmeellisestä Jumalasta. On se ihan tajuton. Juuri tapasin miehen, jonka sydämen Jumala oli parantanut. Kuolemaan tuomittu, jonka sydämestä Jumala teki nuoren pojan sydämen. Pakko oli lääkärinkin ihmetellä. Luuli miehen käyneen salaa leikkauksessa. Liian helposti unohdan, että Jumala on oikeasti ihan älyhuima. Meidän Ellankin Jumala paransi. Huipputyyppi. Hänen joukoissaan sitten kuljen ja ehkä muutun sellaiseksi kuin seurakunnan harmaahapsiset intoilijat. Ei huono kuva ollenkaan.

Kuolla onnellisena. Kyllähän se ehkä kipeää tekee – kuoleman tekeminen. Mutta sisimmältäni kiitollisena olisin mieluusti viimeisenä hetkenäni. Kiitollisena elämästä – kokonaan eletystä. Kaikesta vaivasta. Työstä ja levosta. Erityisesti ihmisistä. Jumalan rakkaista, joiden kanssa sain taivaltaa.

Ainakin tätä haluaisin vanhana.

Ja nyt. Nyt myös. Ei vain vanhana.