Ladataan...
Vision One

Turussa on baari nimeltään Dynamo, jota olen hehkuttanut vuosikaudet. Se on ollut mulle henkilökohtaisesti tosi tärkeä baari. Turun vuosina kaikki alkoi Dynamosta ja päättyi Dynamoon. Ei ole heilaa jonka kanssa en olisi pussaillut Dynkyssä (jopa nykyisen helsinkiläisen kanssa olen :D). Jossain vaiheessa tiesin melkein kaikki siellä kävijät, ja joka kerta sinne mennessä tuli jotain sata tuttua vastaan. Portsarit tiesivät meidät hyvin, paikan DJ moikkasi kaupungilla vastaan tullessa. Kyse ei ollut mistään ryyppäysharrastuksesta, vaan tärkeetä oli vaan se omaan "olohuoneeseen" , ihmisten ilmoille meneminen. Dynamo on täydellinen, koska siellä voi ottaa joko rauhassa tai bailata täysiä. Istua pimeässä nurkkasohvassa tai tanssia koko illan. Joskus kesällä jatkot on yleensä vastapäätä olevan kirjaston portailla , mihin joku tuo usein stereot mukanaan ja ihmiset tanssivat aamuun. En enää itse jaksa sellaista, mutta se oli hullun hauskaa joskus. 

Nyt viikonloppuna kun olin siellä viimeksi, tuli ekaa kertaa sellainen olo että keitä hittoja nää ihmiset täällä on. Ja muutenkin vähän sellainen olo, että en enää tuntenut sitä paikan hohtoa sisuksissani. Oli vaan meluisaa ja täyttä ja tahmainen lattia. Tiedän ettei tää nyt vielä ollut lopullista, ja nytkin kyllä tuli yksi hauska tuttu vastaan johon olen tutustunut alunperin abiristeilyllä, ja jonka nään aina ihan sattumalta maailman oudoimmissa yhteyksissä. Tiedän että kivoja iltoja ja kivoja tapaamisia siellä on vielä edessä.

Mutta oli vaan jännä huomata ettei rakas kantispaikkani tuntunut nyt ekaa kertaa kovinkaan lämpimältä tai vastaanottavaiselta mestalta. Tuli sellainen olo, että mulla on nyt ihan eri kuviot ja eri baarit, eri elämä. Ei mun ihmiset ole tuolla enää. Ei ne keillä on väliä. Ajattelin ettei Dynamon merkitys vähenisi ikinä, mutta kyllä se taitaa vähentyä. 

 

 

Ja sitten siitä mun on pitänyt kirjoittaa, että joku kommentoi Jodelissa* että tykkää blogistani muuten, mutta vaikutan usein mustavalkoiselta kiukuttelijalta :D 

Mua alkoi naurattaa kommentti, koska mä myönnän kyllä että oon usein mustavalkoinen kiukuttelija. Mietin oikeastaan usein että miten kukaan jaksaa lukea tätä blogia, kun mulla on aina joku pielessä ja valitan asioista. Toisaalta sille on syy, joten en koe niin kovaa syyllisyyttä asiasta. Mulla on just nyt tosi vaikea elämäntilanne, ja tää blogi on mulle henkireikä johon saan valittaa ihan kaiken mitä en kehtaa ympärillä olevilleni ihmisille valittaa. Mulla on myös paljon juttuja joista en ole tänne kirjoittanut, kuten perheeni ongelmat, joista kirjoittaminen menee musta jopa nimettömänä liian henkilökohtaiseksi. On paljon pahoja juttuja jotka vaikuttaa muhun, ja joiden käsittely terapiassa tulee viemään pitkiä aikoja. 

En ole oikeassa elämässä täysin sama ihminen kuin mitä täällä kirjoittelen. Olen usein sanonutkin että oon oikeastaan hauska tyyppi ja enemmän sellainen porukan läpänheittäjä, kuin kiukuttelija ja valittaja. Mutta on ihanaa että edes tänne saa kiukutella ja valittaa ilman että ihmissuhteet kärsii.

En myöskään koe että kiukuttelisin useinkaan turhasta, kuten kun esimerkiksi hiljattain purin ahdistusta painajaismaisesta pomosta tänne. Tämän uutisen työnantaja on sama kuin tuo kammottava tyyppi, joten en ole ehkä ainoa tyyppi joka pitää häntä kamalana. 

Mustavalkoisuus taas on sellanen huono piirre mussa, mistä oon jo pitkään halunnut päästä eroon ja koittanut työstää sitä terapiassa. Se on paljon masennuksen syytä, on tosi tyypillinen masennuksen oire että se kaventaa ajattelutapoja. Mutta oon mä muutenkin vähän dramaattinen ja pessimistinen persoonaltani. Mulle on joskus vaikea nähdä kultainen keskitie asioissa, ja se vaan lisää entisestään masennusta ja huonoja ajatuksia. Mutta välillä mä olen siinäkin parempi, välillä en ole yhtään dramaattinen vaan positiivinen kuin joku .... aalloilla kelluva delfiini. Se tuli ekana mieleen positiivisesta :D  Sellainen delfiini mä haluaisin joskus vielä olla ihan kokoajan. Bongasin Tämän kylän homopoika-blogin Einon instasta termin "maani myynyt maasika". Se on musta mahtava termi. Haluan olla delfiini, en maani myynyt maasika. Mutta joo nyt tää juttu lähtee jo ihan lapasesta. :D

 

 

 * Tykkään Jodelista paljonkin, vaikka siellä juorupalstoilla onkin aika typerä meno. Mahtavia kanavia on esim @overheardhki, @tunnustuksia, @kallio ja @bongaukset, jotka kertoo kaikkea ajankohtaista kaupungin menosta :)

Ladataan...

Ladataan...
Vision One

Mun on pitänyt jo hetki suositella tätä superhyvää sarjaa Netflixissä. En ollut vielä ekasta jaksosta vaikuttunut, mutta kun päähenkilön perhe muuttaa Ozarkvuorille, tarina muuttuu kiinnostavaksi. Ja sitten se vaan paranee, synkkenee ja paranee.

Oon tälläkin hetkellä harmissani että katsoin jo kaikki jaksot enkä voi enää jatkaa. Sarjan toinen kausi ilmestyi viime kuussa ja nyt täytyy odottaa ensi vuoteen. En MILLÄÄN malttaisi. Haluan vaan uppoutua Ozarkin maailmaan.  Sarja kertoo Martin & Wendy Byrdestä ja heidän perheestään. Martinia uhkailee meksikon huumekartelli ja pikkuhiljaa myös monet Ozarkin asukkaat. Martin koittaa saada ison määrän rahaa pestyä muutamassa kuukaudessa, jotta hänen perhettään ei tapettaisi. Samaan aikaan FBI hiillostaa niskassa. 

Rakastan sarjoja ja leffoja jotka sijouttuu maaseudulle ja pikkukaupunkeihin jenkeissä. Ne kiinnostaa mua paljon enemmän kuin New Yorkit ja Chicagot. Nuo syrjäiset Twin peaksia muistuttavat mestat saa mielikuvituksen liikkeelle. Mua kiinnostaa redneckit ja hill billyt, mitkä on musta ihania termejä :D

Ozarkissa on sopivasti piinaavaa jännitystä, mutta ei loppujen lopuksi paljoakaan väkivallalla mässäilyä, vaikka aihe liittyykin huumekauppaan. Se kertoo musta hyvästä kirjoituksesta, ettei veren lentämisellä tarvitse mässäillä. Eikä myöskään seksillä, vaikka sarjassa yksi tissibaari onkin. Sarjassa on myös musta hyviä naishahmoja, kuten Ruth, joka on on hahmona älytön badass, parikymppinen tyttö joka pistää luun kurkkuun kaikille miehille ja naisille. 

Suosittelen sarjaa lämpimästi. Mun on pakko varmaan kohta katsoa tää uudelleen alusta loppuun, koska en kestä vieroitusoireita. 

Tää oli mun mielestä niin mielettömän hieno kohta sarjassa, että se on pakko linkata. Luoja että toi biisi voi kuulostaa hyvältä tuollaisella karhealla äänellä, olisipa tästä pitkäkin versio olemassa. Sarjassa on ollut muitakin hienoja biisivalintoja kuten Townes van Zandtin Waitin' around to die, mikä on yksi hienoimmista countrybiiseistä. 

Ladataan...

Ladataan...
Vision One

Haluan tarttua tähän sädekehän kiillotus-termiin mikä tuli esille edellisten tekstieni kommenteissa. Mungolifen Anna (tiedän että joitain ärsyttää kun taas mainitsen tän nimen) sanoi myös omassa tekstissään olevansa ärsyyntynyt niihin bloggaajiin jotka kiillottelee sädekehäänsä.

Mä ymmärrän täysin tän termin silloin jos on kyseessä tyyppi joka ei tee paljoakaan hyvää, mutta tekee sitten jonkun yhden pienen asian hyvin ja sitten pitää itseään parempana kuin muut sen perusteella. Sitä ilmiötä mä olen kuvitellut sen kuvaavan. Mutta silloin en ymmärrä, jos jollain on hyvät elintavat ja vilpittömät tarkoitusperät. 

 

(Ai että naurattaa tää Jeesus-kuva :D)

Tietty tässä pitäisi lähteä nyt siitä, mikä on tärkeää kenellekin ja mikä ei. Itselleni ympäristöstä, ihmisistä ja eläimistä eli maapallosta välittäminen on maailman tärkein asia. Mä en koe että olen yksi asia joka on erillään maapallosta, ja joka voi vaan elää menemään täällä välittämättä mistään. Koen että kaikki tekoni vaikuttaa. Jos on joku tyyppi joka ei ajattele näin, niin tietenkään ei voi tajuta mun sanomisia ja niitä voi pitää tekopyhinä. 

Mutta tästä lähtökohdasta mä lähden tässä. Kun teen jotain asioita maapallon eteen, mä koen että se on hyvä asia. Ja jos ei edes yritä tehdä mitään, se on mun mielestä huono asia.  Tähän kaikki liittyy.  Tiedän että mun teksteissä se ärsytti, että sanoin esimerkiksi että "mitä minä tein ? ilmottauduin ympäristöjärjestölle töihin". Ja tämä on sitten sitä sädekehän kiillotusta ja sitä että ajattelen olevani parempi ihminen. Ja se on kuulemma huono asia. Kyllä, mä koen olevani tän ympäristöasian ja omien tekojeni perusteella parempi ihminen kuin joku toinen joka ei yritä edes tehdä asioille mitään. Ja kyllä, koen ylpeyttä siitä että teen enemmän asioille kuin monet muut. 

Mun mielestä mulla on varaa sanoa että olen parempi elintavoiltani kuin jotkut muut, kun tein esimerkiksi juuri Sitran elämäntapatestin josta mulle tuli tulokseksi 3300 kg hiilidioksidipäästöjä vuodessa, kun keskimääräinen tulos on 7600 kg. En tietenkään ole muuten täydellinen ihmisenä jos sanon näin, eihän kukaan ole. On mun mielestä vähän kohtuutonta vaatia että on ensin täydellinen ja sitten vasta voi kokea ylpeyttä tekemisistään. Tai että jos joku osa-alue elämässä on huonosti, toisesta ei saa olla ylpeä ja iloinen. 

Muistan kun pari vuotta sitten oli se Meillä on unelma - tapahtuma rasismia vastaan. Ja mitä raivoa se herätti joissain ihmisissä, ja juuri niitä kommentteja että "siellä sitä ollaan kiillottamassa sädekehää". Voiko noin sanoa, jos kokee kyseisen tapahtuman agendan itselleen läheiseksi ja tärkeäksi? En usko. Jos arvostaa jotain sanomaa, tulee iloiseksi siitä että joku tekee sen eteen jotain, eikä ärsyynny. Googletin termin ja jostain tuli eteen tämä kommentti, jonka kanssa olen täysin samaa mieltä:

"Jos esimerkiksi nyt huomenna jotkut on osoittamassa mieltään muunsukupuolisten oikeuksien puolesta vain "kiillottaakseen sädekehäänsä" niin jos sillä saadaan aikaan muutosta ja Suomen translakia muutettua sekä transpolien toimintaa parannettua niin mitä helvetin väliä sillä on vaikka siinä ois joku sädekehäänsä kiillottanut? Mulle ainakin tärkeintä ois että tommoset asiat saatais muutettua eikä se että kiillottaako joku jotain sädekehää tai kalasteleeko jotain pisteitä. Ihan sama mulle kunhan on mukana."

Ylipäätään olen huomannut, että tätä termiä käytetään yleensä juuri niitä kohtaan jotka paasaavat vaikka eläinten oikeuksista, ihmisoikeuksista tai ympäristön puolesta. Onko se sädekehän kiillotus tosiaan huono juttu, jos sillä saa asioita aikaiseksi? Itse esimerkiksi halusin lähinnä innostaa muita samaan sillä että sanoin lähteväni ympäristömarssiin ja koroittavani lahjoitussummaa ympäristöjärjestölle. 

Ja pitää vielä sekin sanoa, että en pidä ihan kaikkia niitä ihmisiä jotka ei ajattele samalla tavalla kuin minä pahoina. En pidä perussuomalaisia kannattavia automaattisesti pahoina, enkä niitä jotka eivät halunneet osallistua Meillä on unelma- tapahtumaan. Ihmisillä on erilaiset taustat , perheet ja olosuhteet missä he ovat kasvaneet ja ajattelutavat lähtevät monista asioista liikkeelle. Mutta sellainen ajattelutapa että "maapallon eteen ei tarvitse tehdä mitään enkä koe syyllisyyttä epäekologisista teoistani" mun mielestä sisältää paljon pahuutta. Ja ajattelulla, ettei yhden ihmisen teoilla ole mitään väliä, voi oikeuttaa kaiken pahan maailmassa. Se on se mikä saa mut ärsyyntymään, provosoitumaan ja pitämään itseäni parempana kuin niin ajattelevat. Koska silloin minä koen välittäväni muista elollisista asioista ja maapallosta, toisin kuin he. Jos tämä on sitten jonkun mielestä sädekehän kiillotusta, niin saa luvan ollakin. 

 

 

 

 

Ladataan...

Pages