Ladataan...
Vision One

 

Tää viikon alku on ollut vähän tahmea. Jotenkin oon niin onnellinen ettei enää tarvitse olla töissä siellä hirveässä paikassa, vaan voin olla oma itseni eikä kukaan huuda tai kiusaa. Toisaalta tulevaisuus on taas niin hämärän peitossa että ahdistaa. Ja välillä tulee isoja epätoivon hetkiä, kun tuntuu vaan niin mahdottomalta että tilanteeni muuttuisi ikinä. Toivottavasti muuttuu, ja pian. 

 

 

 

Mutta tässä postauksessa on nyt vähän juttuja joista oon viime aikoina tykännyt, tai joita oon viime aikoina miettinyt. 

 

Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu

 

Tiesittekö että Bookbeatia voi testata ilmaiseksi kuukauden ajan niinkuin Netflixiäkin? Tein nyt juuri niin ja koitan kuukaudessa ahmia niin paljon kirjoja kuin mahdollista. Voi kyllä olla et tää jää pysyvään tilaukseen.

Luin yhdeltä istumalta mm. kirjan Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu, mikä suorastaan nauratti olemalla niin samaistuttava oman tilanteeni kanssa. Päähenkilö asuu myös Kalliossa liian kalliissa yksiössä, on ammatillisessa umpikujassa ja lainaa rahaa vanhemmiltaan uusia kenkiä varten, ostaa villapaidan Karhupuiston kirppikseltä ja Patti Smithin kirjan Akateemisesta, täyttää lomakkeita kuntoutuspsykoterapiaan, kulkee pitkin Pengerkatua ja Agricolankatua... Tän kirjan luettuani mulla oli vaan hyvä olo. Että en ole yksin. Ja että voin joskus vanhana muistella omaa tilannettani tässä hetkessä kun vaan muistan tän kirjan olemassaolon.

Varsinkin päähenkilön työnhakuprosessi oli niiiin tuttu. Hän oli ollut töissä Akateemisessa, ja koitti hakea töihin pienempään kirjakauppaan, mutta ei saanut työtä. Eikä voinut käsittää, miten ei muka saanut. No siksi, koska siinä rekrytoinnissa keskityttiin myyntityökokemukseen. Juuri tuollaista päätöntä työnhaku on. Vahva suositus kirjalle.

 

 

Jonna Jinton & Emilia Fart

Viime postauksessa kerroin löytäneeni Jonna Jintonin videot. Ne ovat kuin masennuslääkkeitä videon muodossa, siis antidepressiivisiä, siis ne saavat mun sieluni onnelliseksi. Norja on mielestäni vielä paljon kauniimpi kuin Ruotsi, mutta kyllähän pohjoinen on mielettömän kaunis myös Ruotsissa ja Suomessakin. Noi kaukaisuudessa näkyvät valtavat vuoret vetävät mut niin hiljaisiksi etten tarvitse minkäänlaista meditaatiota. 

Emilia Fartin videot tulivat myös eteeni sattumalta. Hän vaikuttaa muuten vaan tosi fiksulta ja mielenkiintoiselta tyypiltä. Tää video oli ensimmäinen jonka näin ja rakastuin heti miten toisen ihan tavallinen, hiljainen elämä voi näyttää noin koskettavalta ja kauniilta. 

 

Carol

 

 

Rakastuin täysin Orange is the new blackin uudella kaudella olevaan Carol-hahmoon. Ja juuri tähän vanhempaan versioon, mutta oli se nuorempikin hyvä. Mutta tää vanhempi versio on AH NIIN SIISTI.  Ihan jäätävän karun näköinen, mutta niin karismaattinen ja cool. Samalla tavalla karulla tavalla upea kuin Tilda Swinton. Mietin että populaarikulttuurissa, elokuvissa ja sarjoissa on aika vähän tälläisiä naistyyppejä. Tietyllä tavalla niin miehekkäät ominaisuudet, mutta toisaalta musta ois kiva että ne samat ominaisuudet vois olla yhtä hyvin myös naisellisia. Siis matalalta puhuminen, rumat puheet, kiroilu, jengipomona oleminen. Carol oli heti suosikkini juuri näillä piirteillään! 

 

Cheekin naisviha

Niin, tästä mun piti puhua siis jo Cheekin päätöskeikkojen aikoihin. Mua alkoi rassaamaan että hänestä puhuttiin kaikkialla vaan ihan täydellisenä ihmisenä, hänen uraansa pidettiin täydellisenä, hänestä puhuttiin uranuurtajana ja kaikin tavoin sellaisena ihmisenä josta KAIKKIEN pitäisi ottaa mallia. Ja ei sillä, uskon että hän on aivan mukava tyyppi livenä ja niin edelleen. Mutta haluaisin että ihmiset muistaisivat, miten kamalia naisia alentavia lyriikoita hänellä onkaan. Kuuntelen itsekin sellaista jenkkiräppiä missä käytetään vaikka sanaa bitch, mutta en sellaista missä naisista puhutaan huorina ja ämminä, niinkuin Cheekin musiikissa. Eikä ole mikään peruste että Cheek on rooli, ettei hän oikeasti kohtele naisia huonosti. Silloin hänen ei myöskään pitäisi tehdä naisten huonosta kohtelusta musiikkia tuhansien ihmisten hoilattavaksi.

Hirvein biisi on ehkä Onks naiset naisii enää, mikä on alusta loppuun pelkkää naisten lokeroon laittamista ja alentamista. 

 

Tytön pitää ottaa mitä haluu muttei haluta liikaa,

kiltti tyttö ei haluu äijii kaluta liikaa,

ei satuta tsiigaa, mut pitää tajuta miten antaa siimaa.

Mä oon kyllästyny varattujen ämmien flirttiin,

löytyyks mistää enää chicksii kilttii joka ei joka vitun nilkin kanssa hipsi tilkkii

haluu tissit vilkkii nii et housut pois repiessä litsi tilttii

 

Huomatkaa et litsi on huora viroksi. Mutta onhan esimerkkejä muutenkin vaikka kuinka paljon. 

 

Ysäril Nate Dogg neuvo, älä tee horosta vaimoo

 

En tarvi punasia mattoja, en tuhansia akkoja

Mulle riittää, että mä saan omaa kuvaani vaan katsoa

 

Mul on ysiysi ongelmaa, kaikki ämmii

 

Että sellainen UPEA MIES ja räppäri se Jare!

 

Pari musiikkisuositusta

Tää on parhaita biisejä mitä olen kuullut aikoihin. Tulee mieleen Leonard Cohen. Mielettömän kaunis. 

Tää kuuluu niihin biiseihin jotka olen kuullut baarissa ja ne on kuulostaneet niin hyviltä että on pitänyt käydä kysymässä DJ:ltä, mistä on kyse. 

Islantilainen Mammút on mielettömän hyvä bändi. Röyksoppista ja Fever Raysta pitäville suosittelisin tätä erityisesti. Ja toi video on niin ihana, noi ihanat ponit! 

Ladataan...

Ladataan...
Vision One

Voih kun ärsyttää kun olisi niin paljon asioita mistä haluaisi puhua, mutta sitten koneella ei vaan edelleenkään jaksa istua. Täytyy ihan pusertaa itsensä avaamaan kone ja kirjoittamaan. Olen jo kolme viikkoa halunnut puhua esimerkiksi siitä miten naisvihamielisiä sanoituksia kultapoju- Cheekillä on. 

Mutta nyt haluan sanoa ihan ensin sen, että sain työstäni potkut kahden viikon jälkeen. Elämäni ensimmäiset potkut! Mutta syy ei kyllä ollut mitenkään mussa, vaan järjettömän vaikeassa pomossa. En saanut potkuja siksi, koska en olisi hoitanut työtehtäviäni, vaan siksi että olen hänen mielestään idiootti. Ja siis tää on kyllä ihan joka tavalla hämmentävä kokemus. Tietty pomo yritti perustella edes jotenkin asiallisesti, että "liike muuttaa, emme ehdi remontin keskellä pitämään sinua enää, tarvitsemme enemmän kielitaitoisia ihmisiä tänne, kirjoitan kyllä sulle hyvän työtodistuksen tästä..." Mutta tiedän tasan tarkkaan, että hän halusi mut ulos työpaikalta, koska ei voinut sietää mua. Ja se jos mikä on ihmeellistä, koska en ole ollut vaikea häntä kohtaan millään tavalla :D eilen hän sanoi mua mm. vitun tyhmäksi kun en ollut tajunnut missä kohtaa yksi laatikko on.

Mutta tälläistä sattuu näköjään elämässä. Rapatessa roiskuu ja niin edelleen, jos oikeasti elää elämää niin väkisinkin tulee joskus joku nyrkki turpaan joltain suunnalta. Tietty on ihan joka tavalla parempi etten ole tuolla töissä enää tän viikon jälkeen. Pääsen taas rakentamaan itseluottamustani uudelleen, keskittymään omaan hyvinvointiini ja hakemaan paikkoja joissa mua arvostetaan. Mutta harmittaa silti, kun haluaisin tehdä töitä niin kipeästi, ja nyt pelottaa että jatkossa on vaikeaa selittää miksi olin työpaikalla vaan kaksi viikkoa. 

 

Yksi harmittava asia on myös se, että nyt alkaa näyttää siltä ettei suhteestamme Miehen kanssa tule myöskään mitään. Viime viikolla keskusteltiin taas meistä ja tajusin miten monimutkaista kaikki onkaan. Ei tää meekään niin että mitä enemmän vaan ollaan yhdessä, niin pikkuhiljaa me vaan jotenkin hitsaudutaan yhteen ja kaikki menee hyvin. Mies sanoi että pelkää mun olevan ihastuneempi häneen kuin mitä hän on muhun, ja se sattui. Tuli niin tyhjä olo, aloin miettimään että mitä jos oikeasti hän ei ole pian elämässäni. En mä osaa enää elää ilman turvallista, säännöllistä kainaloa. 

Mutta ei mikään nyt vielä ole loppunut. Ehkä tämä jatkuu vielä jotenkin samansuuntaisena. Paria meistä vaan ei tule. Ja siksi mun pitäisi jälleen alkaa hankkimaan jotain miesseuraa jostain muualta, miettiä deittailua ja sellaista mikä ei kiinnosta mua enää tippaakaan. Voisin nyt ihan helposti olla vaan jonkun kanssa ikuisesti ja lopettaa deittailun ikuisiksi ajoiksi. En pidä siitä enää yhtään, olen saanut jo oman osani tässä kymmenen sinkkuvuoden aikana.

Sinkkuus aiheuttaa edelleen ihan järjettömiä ikäkriisejä ja sellaista tunnetta että elämäni menee vain ohitse. Se on ihan järkyttävä tunne. 

Työttömyys ja sinkkuus on molemmat asioita joista olen jo pari vuotta yrittänyt kaikkeni pyristellä eroon, mutta ne pitää mua tiukasti otteessaan. Ne saa mut masentumaan kaikista pahimmin, ja saavat tuntemaan oloni täysin riittämättömäksi ja huonoksi, kun aina joka puolelta vastaus on että ei, et ole tarpeeksi. Sussa ei ole vikaa, mutta on nämä ja nämä tyypit jotka on sua taitavampia ja kauniimpia.

Sitten yksi päivä löysin tälläisen youtube-kanavan ihan sattumalta. Video sai mut niin rauhalliseksi ja onnelliseksi. Jonna Jinton asuu Pohjois-Ruotsissa ja elää mielettömän kauniin näköistä elämää luonnon keskellä. Tuo video sai mut melkein kiljumaan, niin kaunis ja ihana se on. Tavallaan en osaa asua ihan 24/7 pelkässä hiljaisuudessa maalla, mutta silti maalla asuminen on yksi unelmistani jonka haluaisin pystyä toteuttamaan, vaikka nyt rakastankin olla myös kaupungissa ja jotenkin tarvitsen tätä energiaa täällä.  Mutta luonto ja eläimet saisi mut varmasti rauhoittumaan ihan eri tavalla ja unohtamaan ongelmani.

 

 

 

 

Ladataan...

Ladataan...
Vision One

Lilyssä on näköjään käynnissä Onko pakko jaksaa- kampanja joka käsittelee työelämässä uupumista. Tekstit ovat olleet pääosin tosi mielenkiintoisia. Samalla se on saanut miettimään, että onko kellään oikeasti juuri sitä tilannetta mitä mulla on. Monet saavat paineita työstä ja ovat liian kiireisiä, tuntevat riittämättömyyttä. Ja se on tietenkin ihan ok, siitä saa tietenkin ahdistua ja väsyä, ja ei tietenkään ole pakko jaksaa.

Mutta onko kellään muulla niin että esimies sanoo jatkuvasti kommentteja siitä millä kaikilla eri tavoilla en ole tarpeeksi, vaan olen huono ja riittämätön? Pääsin jo tietyllä tavalla yli pomon pahimmasta haukkumisesta, kun tulin siihen tulokseen että toi ihminenhän on ihan hullu, miksi kuuntelisin jonkun hullun puheita. En siis loukkaannu enää, mutta stressaannun kyllä tosi paljon, vaikka miten yritän pitää pään kylmänä.

Pomon käytös on niin absurdia että sitä on vaikeaa käsittää. Viimeviikolla hän sai esimerkiksi raivarin siitä että suoristin papereita pöydällä. Sain hirveät huudot siitä, ettei hän halua työntekijöitä jotka tulevat työpaikalle nysväämään ja suoristelemaan papereita. Samalla tavalla hän raivostui kun laitoin kynän paikalleen pöydällä. Siis miettikää nyt oikeasti! Miettikää jos saisitte raivarit joka ikisestä pienestä liikkeestänne? Kun olin yhtenä päivänä puhunut pitkään asiakkaan kanssa, ja pysähdyin hetkeksi katsomaan kelloa, sain huudot siitäkin. Että näyttää typerältä kun "nukun kokoajan jossain nurkassa" ja kuulemma yritän päästä helpoimman kautta. 

Ja tässä varmaan mietitte, miksi oikeasti pysyn työpaikassa. Siksi, koska työ on tosi mukavaa silloin kun tuo yksi hirviö ei ole paikalla. Ja siksi, koska olen ollut kaksi vuotta lähes koko ajan työttömänä, ja tarvitsen rahaa ja työkokemusta juuri tälläisestä paikasta erittäin kipeästi.  En ole siis niin etuoikeutettu että voisin lopettaa samantien. Siksi aion pysyä paikassa vielä ainakin ensi kuuhun saakka, täysin itsekkäistä syistä. Sitten aion hakea jotain muuta vastaavaa paikkaa, ja toivon tosi paljon että pääsen sellaiseen niin nopeasti kuin vaan voin. Pomo on kaiken haukkumisensa keskellä kuitenkin sanonut että pitää mua hyvänä asiakaspalvelijana, ja uskon että saan hänet suosittelemaan mua johonkin asiakaspalvelutyöhön.

Pomo vertaa mua koko ajan johonkin Täydelliseen Työntekijään joka lopetti paikassa muutama viikko sitten, ja hänen raivonsa kumpuaa luultavasti siitä etten ole yhtään sellainen persoona kuin mitä tuo aiempi täydellisyys oli. Hän oli kuulemma nopea ja fiksu. Minä olen hidas ja typerä. Kyllä, TYPERÄ. Sitä sanaa hän on käyttänyt. Käytin myös yhtenä päivänä suoraa, mustaa polvimittaista hametta, joka oli hänen mielestään typerä hame. 

Pahinta on ollut ehkä se, kun pomo oli kerran niin raivona että hän sanoi että tekisi mieli heittää meitä myyjiä jollain esineellä, koska ollaan kaikki niin idiootteja. Siinä vaiheessa pysähdyin itsekin, että uhkailtiinko mua just väkivallalla. 

Katson tilannetta vielä hetken. Tällä viikolla mulla on kuusi työvuoroa, jotka ymmärrettävistä syistä jännittää. 

Toivoisin että ei olisi pakko jaksaa, mutta tällä hetkellä totuus on, että ainakin hetki vielä mun on jaksettava. 

 

 

Pages