Ekat bisset

Täst lähtee. Avautuminen aivovammasta.

Vittu mitä paskaa oli ekat kolme kuukautta, ja vähä jo yliki. Mut vittu kui siistii oli juoda ekat bisset. Vähän niiku se fiilis ekojen känninen jälkee, silloin teininä. Tiiättekö ne, jolloin joi pari bissee, jolloin perhoset lepatteli vatsassa ja ihan kaikki oli mahdollista. Edessä oli ilta pelkkiä jänniä juttuja, kiellettyjä, eksoottisia. Tiesi, että tästä saattaa seurata jotain siistiä, tai helvetisti ongelmia, jos jäi äitille kiinni.

Vähän samalta tuntuu tää kuntoutumisen aloittaminen. Edessä voi olla ihan mitä vaan. Ehkä elämässä odottaa jotain helvetin hauskaa, tai sit tajuan olevani vammanen paska lopun ikääni.

No en tiedä, mut nyt haen alepasta sipsiä ja syön niitä sängyssä. Aamulla ehkä vituttaa herätä näihin muruihin, mut ne muistuttaa elämän hyvistä hetkistä. Niistä hetkistä, jolloin edessä oli vaan mahdollisuuksia. Ehkä ne tulee takas, ehkä näitä sipsejä jää aamuksi. 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *