Tähän asti tapahtunutta

Lupasin palata sitten, kun meillä olisi pikkukakkonen suunnitelmissa. Se ei ihan vielä ole suunnitelmissa, mutta mielissä kylläkin silloin tällöin, vaikka aika usein tuntuu siltä, että jäämme yksilapsiseksi perheeksi. Olen säästänyt monia pieniksi tai tarpeettomaksi jääneitä vaatteita/tavaroita sitä silmällä pitäen, että meille tulee vielä toinen lapsi. Samalla kuitenkin olen sisäisesti hyväksynyt sen, ettei meille välttämättä kuitenkaan toista koskaan tule. En ole varma jaksanko aloittaa uusia hoitoja pikkulapsiaikana ja tuskin meillä onnistaa ilman apuja. Näinkin on ihan hyvä.

Alunperin, synnytyksen jälkeen, ajattelin, että toinen hoito tehdään heti, kun sektiosta on vuosi kulunut. Silloin taisin ajatella, että imetys loppuu vuoden aikana tai en kai ajatellut asiaa siltä kantilta ollenkaan. Nyt tiedän, että hedelmöityshoito voidaan tehdä vasta, kun on ollut kaksi normaalia kiertoa imetyksen loppumisen jälkeen. Vaikka kuukautiset olisivat palanneet, ei hoitoja kannata imetysaikana tehdä, sillä imetys toimii raskautumista vastaan. En ole vielä valmis lopettelemaan imetystä, ja tuskin olen lokakuussakaan. Alkuhankaluuksien jälkeen onnistuin kuuden kuukauden täysimetyksessä ja poika käy edelleen tiiviisti rinnalla. Imetys on nyt helppoa ja vaivatonta (vaikka on kevääseen ja kesään mahtunut lakkoilua, raivarointia ja puremistakin), se ravitsee ja antaa lohtua, se auttaa poikaa nukahtamaan ja on minun ja pojan välinen yhteinen ihana intiimi asia. JOS poika jää ainoaksi lapseksemme, en halua vieroittaa häntä ennen kuin hän on siihen valmis. Varsinkin silloin surettaisi suuresti, jos olisin lopettanut imetyksen hoitojen vuoksi ja ne eivät toisikaan toivottua tulosta. Olisin turhaan vienyt pojalta jotain todella tärkeää.

Nyt sitten tjottaillaan, vaikken usko, että se mihinkään johtaa. Tai ei varsinaisesti edes tjottailla, mutta koska kuukautiset eivät ole vielä alkaneet, en näe enää aiheelliseksi käyttää ehkäisyä, vaikka vuosi ei vielä olekaan täysi ja vielä ei olisi suotavaa tulla raskaaksi. Neuvolantäti puhui jopa kahden vuoden tauosta sektion jälkeen. Tilanne on siis se, etten tee mitään erityistä tullakseni raskaaksi mutten myöskään tee mitään estääkseni sitä. Aina voi tapahtua ihmeitä. Ja sellaista toivon, sillä kyllä kaksilapsinen perhe tuntuisi kokonaisemmalta kuin yksilapsinen. Mutta näinkin on hyvä. Olen sydäntäpakahduttavan onnellinen ja kiitollinen siitä, että meillä on tämä yksikin.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *