Kun rakastuin YouTubeen osa 1

Hei. Tässä kohtauksessa, me istuttais kaikki kollektiiviset kädet syleihimme ristittyinä olkapäitä myöten ja kyräiltäis toisiamme vähän kulmiemme alta, kunnes joku rohkea joutuisi ottamaan puheenjohtajan roolin ja kysyä: Muistatko mikä oli ensimmäinen YouTube-videosi?

Ja sitten me mietittäis kaikki, mikä se olisi voinut olla. 

Olen yrittänyt miettiä asiaa omalta kohdaltani useammankin kerran, mutta vastaus pysyy valitettavasti kadoksissa. Oikeastaan, mieluiten annankin sen pysyä kadoksissa varsinkin siinä tapauksessa, että viaton uskoni siihen, ettei Google todella vielä tiedä kaikkea minusta ja historiastani, säilyisi mahdollisimman pitkään. 

Kuitenkin, koska tässä maailmassa tarinoita rakastetaan suunnattomasti, kiitos sosiaalisen median ja sen mullistaneen kulutuskulttuurin, tai kulutuskulttuurin joka mullisti sosiaalisen median, aion kertoa tässä blogissa itsestäni myös muutamia tarinoita, jotka ovat olennaisesti johdatelleet minua kohti tätä polkua.

Tätä tarinaa ei voisi olla ilman Etelä-Pohjanmaata, ystäviä, MSN Messengeriä, tai myöskään Windows Live Messengeriä, IRC- Galleriaa, ja mikseipä listalle voisi lisätä myös Wikipedian, tuon tieteellisen kirjoittamiseni ensimmäisen viitatun lähteen. Todettakoon, että tottakai muistan asiat kuten minä haluan ne muistaa, tottakai niissä on väriä ja tunnetta enemmän kuin faktaa.

En muista tarkalleen milloin meille tuli tietokone, tai milloin meille tuli Internet. Muistan, että nettiyhteyden tuleminen ei ollut yksinkertainen asia ja muistan, että asiasta keskusteltiin. Erityisen paljon asiasta keskusteltiin edelleen silloin, kun aikana ennen älypuhelimia ei niinkään keskusteltu enää nettiyhteyteen liittyvistä pulmista vaan netinkäyttöön liittyvästä pulmasta, johon liityin vahvasti minä ja perheen ainoan internetyhteyden ja nettikoneen sijainti muulle perheelle epäedullisessa paikassa. Täytyy myöntää ettei tuossa edellisessä lauseella ole minkääntason järkeä, mutta se olkoon olemassa juuri sen vuoksi.

**

Lyhyt versio: Kun olin todella pieni, minulle luettiin paljon kirjoja. Kun olin vähän vanhempi, opin lukemaan ja kun olin oppinut lukemaan, siirryin melko pian lukemaan klassikkoteosta eli J.K. Rowlingin Harry Potter-sarjaa. Makasin tai istuin sängyssä kämmeniäni suurempien kirjojen kanssa uppoutuen ihan täysillä taikamaailmaan. Ei mutta takaisin lyhyeen versioon: Lapsuudessani siis luin kirjoja. Jossain vaiheessa aloin luomaan mielessäni tarinoita ja jossain myöhemmässä vaiheessa ajattelin, että voisin tykätä tästä. 

Jos olisin nyt alakouluikäinen lapsi, haluaisin kovasti tehdä YouTube-videoita.

**

Haluaisin kovasti tehdä YouTube-videoita. Kun 15-vuotias minäni chattaili menemään Mesessä ystävien kanssa, on tämän päivän 15-vuotiaiden elämässä jo aika paljon tavallisempaa chattailla menemään laajemminkin oman kaveriporukan ulkopuolella olevien oman viiteryhmän tyyppien kanssa. Kun 15-vuotiaalle minälle fyysisen päiväkirjan kirjoittaminen oli vielä iso juttu, tämän päivän 15-vuotiaalle sellaista voi olla Insta Storiesin tai vlogien kuvaaminen. Omien ajatusten näkyväksi tekeminen ennen kaikkea itselle on hienointa mitä YouTube voi nuorelle antaa, hienointa mitä turvallinen, kanssaelävä yleisö voi antaa.

Siksi rakastan YouTubea. Rakastan ihmisiä ja tarinoita. YouTube on niitä täynnä.