Minulta kysyttiin, miltä tuntuu saada vauva vanhemmalla iällä ja tuliko raskaus ihan luomusti?

Jännä juttu, en itse miellä itseäni vanhaksi. En myöskään koe olleeni aikaisemmin valmis äidiksi tai ajan olleen oikea.

Toistakymmentä vuotta sitten vanhempani vihjailivat useampaan otteeseen lapsen lapsista. Vastasin yksiselitteisesti: ”Ei tule tapahtumaan! Aivan turha odottaa ainakaan seuraavaan kymmeneen vuoteen.”. Elämäni on ollut merkityksellistä ja hektistä ennen lastakin. Olen tehnyt todella paljon töitä, matkustellut, kouluttautunut, treenaillut ja kisaillut siinä ohessa.

Lisäksi itselleni on aina ollut selvää, että ensin naimisiin ja vasta sitten lapsia. Ellen mene naimisiin, en myöskään hanki lapsia. Vuosien myötä kallistuin yhä enemmän sen kannalle, etten koskaan tule menemään naimisiin. Ja se oli täysin ok. Olen aina tiennyt, millaisen parisuhteen haluan. Odotuksiani vastaavan tunteen sekä sisällön löytäminen, on ollut todella vaikeaa. Hyväksyin, että minut on tarkoitettu elämään yksin. Kokemukseni parisuhteista oli, että itsekseen eläminen on huomattavasti helpompaa ja stressittömämpää.

Meni vuosia ennen kuin kohtasin ihmisen, joka jakaa kanssani saman arvomaailma, joka kiihottaa kaikkia aistejani, joka täydentää minua ja ”korjaa” vajavaisuuteni.  Mieheni kohdattua, tiesin hyvin pian, että hän on lasteni isä. Ensimmäistä kertaa elämässäni ylipäätään mietin omia lapsia. Kolmekymppikseksi asti kärsin raskauskammosta, sen jälkeen synnytyskammosta. Joitakin vuosia sitten ajatus raskaudesta ja synnytyksestä alkoi tuntua luonnolliselta. Aikaisemmissa suhteissa kosinta ja toiveet lapsista saivat minut lähtemään. Koin, että nuo toiveet esitettiin vääristä syistä, aika ei ollut oikea, eikä suhde sellainen johon olisin ollut valmis sitoutumaan loppuelämäkseni.

Ensimmäisillä treffeillä mieheni kertoi haluavansa kolme lasta. Tietämättään, että häntä vastapäätä istui nainen, joka ei välttämättä halua yhtäkään lasta. Syy haluttomuuteeni oli maailmantilasta kokemani tuska: tämä pallo on ylikansoitettu, ihminen kuluttaa luonnovaroja yli äyräiden, hakkaa metsät, marinoi meret muovilla, tappaa ja hyväksikäyttää; päivittäin kuolee sukupuuttoon eläimiä, kasveja, hyönteisiä…  johtuen vain ja ainoastaan ihmisen toimista: itsekkyydestä, ahneudesta, ajattelemattomuudesta, piittaamattomuudesta, lyhytnäköisyydestä.

Kaksi vuotta keskustelimme asiasta. Minä toin esille maailman pahuuden, lohduttomuuden ja vaarallisuuden. Mieheni toi esille toivon ja mahdollisuuden, kuinka seuraavasta sukupolvesta on mahdollista kasvattaa fiksuja ja vastuuntuntoisia. Ihmisiä, jotka pystyvät tuomaan mukanaan muutoksen parempaan. Näiden kahden vuoden aikana olemme ruotineet omat uskomuksemme, ajatusmallimme, elämäntapamme, käyttäytymisemme. Käyneet läpi rajoittavat uskomukset ja ajatukset, jotka ovat siirtyneet suvuissamme sukupolvelta toiselle, joita emme halua siirtää enää seuraavalle sukupolvelle. Käyneet läpi omat kipupisteemme ja valuvikamme. Tiedostaneet syvästi, miten ajatuksemme, sanamme, tekomme ja tapamme vaikuttavat lapseen. Kartoittaneet taloudellisen- sekä elämäntilanteemme sopivuuden kasvavalle perheelle.

Pyysin mieheltäni kaksi vuotta. Kaksi vuotta myöhemmin perheeseemme on tulossa uusi jäsen. Luomusti? Kyllä, täysin luomusti. Kun teimme päätöksen, että lapsi saa tulla, jos on tullakseen, hän päätti tulla heti. 

Itse en olisi valmis hedelmöityshoitoihin. En olisi valmis niin kovaan henkiseen ja fyysiseen koettelemukseen. Jos en olisi tullut raskaaksi luonnollisesti, olisin hyväksynyt tilanteen. 

Kuvat Leena Warén

Listaan seuraavaksi tekijöitä, jotka ovat ehkä edesauttaneet hedelmällisyyttäni. Eikä pidä unohtaa miehiä. Kyse on aivan yhtälailla miehen hedelmällisyydestä.

Elämäntavat. Elämäntapani ovat terveelliset ja säännölliset.

Liikunta. Liikun säännöllisesti ja monipuolisesti. Vietän paljon aikaa luonnossa.

Uni. Panostan uneen parhaani mukaan. Pyrin nukkumaan kahdeksan tuntia yössä. Välillä paremmalla, välillä huonommalla menestyksellä.

Ravinto. Syön säännöllisesti. Paljon kasviksia ja marjoja, mahdollisimman (teollisesti) käsittelemätöntä, itse valmistettua ruokaa. En syö eineksiä, margariinia tai light-tuotteita. Vältän keinotekoisia väri- ja makeutusaineita – steviaa käytän satunnaisesti. Maitotuotteista hapanmaitotuotteita syön kohtuudella silloin tällöin. Kylmäpuristettua oliivi- ja kookosöljyä meillä kuluu reippaasti, lisäksi myös kirnuvoita. Kyllä! Meillä syödään myös hiilareita: kauraa, riisiä, ruista, spelttiä, bataattia, uusia perunoita – ja herkutellaan välillä. Perheessämme ruoka on aina ollut hyvin keskeisessä osassa. Syömme yhdessä, nauttien hyvästä ruoasta ja yhdessäolosta. Ei kuureja ja kieltäytymistä vaan yksinkertaisesti hyvää, oikeaa ruokaa.

Alkoholittomuus. En käytä alkoholia. Tähän ei ole sen ihmeellisempää syytä, en vain pidä mausta. En ole juuri koskaan käyttänyt alkoholia. Parikymmentä vuotta sitten minua pidettiin täytenä kummajaisena siitä syystä. Koska en juonut, minut jätettiin kutsumatta bileisiin, juhliin ja illanviettoihin. Juomattomuuttani voivoteltiin, kauhisteltiin ja säälittiin. Alkoholia tuputettiin, minua yritettiin muuttaa ja syyllistää. En edelleenkään juonut, enkä juo vieläkään – eikä alkoholittomuus ole koskaan estänyt hauskanpitoani. Hyvin harvoin juon kahviakaan.

Savuttomuus. En tupakoi. Kiinnitän huomiota muutoinkin ympäristöni ilmanlaatuun, vältän kemikaaleja ja keinotekoisia materiaaleja.

Lääkkeettömyys. En käytä lääkkeitä, en myöskään särkylääkkeitä. Koko aikuisikäni aikana en ole syönyt yhtäkään lääkekuuria. Olipa kyseessä ravintolisät tai kosmetiikka, suosin luonnonmukaisuutta. 

Ehkäisy. E-pillereiden käytön lopetin yli 15 vuotta sitten. Otin tuolloin selvää niiden haitoista. Samaan aikaan tein päätöksen, etten halua kehooni mitään hormonivalmisetta, joka mahdollisesti sotkisi kehoni oman hormonitoiminnan. Pillereiden jälkeen oli käytössä jonkin aikaa kuparikierukka mutta se sai aikaan mm. järkyttävän runsaan kuukautisvuodon, joten päätin luopua siitäkin. Millä ehkäisyvälineellä tässä on menty kaikki nämä vuodet? Kondomi. Harkitusti painikumppaneita. Vakavassa parisuhteessa varmat päivät. Vahingoilta on vältytty – vaikka isäni mukaan, varmoihin päiviin luottavaa miestä kutsutaan isäksi.

Ihannepaino. Koko aikuisiän painoni on ollut samoissa lukemissa. Normaalisti painan 64-66 kg, kisoissa 57-60 kg. Olen päätellyt, että tuo paino on kehoni luontainen ihannepaino. Paino, missä minun on hyvä olla ja kehoni toimii optimaalisesti. 

Hyvä parisuhde. Kemiamme toimivat, kirjaimellisesti. Nautimme toisistamme ja toistemme seurasta. Olemme rakastavaisia mutta ennen kaikkea parhaita ystäviä.

Tasapaino. Elämä on kokonaisuudessaan tasapainossa. Kaikki on hyvin. Hyvät ihmissuhteet, oikeassa suhteessa töitä ja vapaa-aikaa, sopivasti stressiä, mielekästä tekemistä, tarkoituksen ja merkityksellisyyden kokemuksia. 

Miltä tuntuu saada vauva – vanhemmalla iällä? Hyvältä. Tuntuu, että aika on nyt oikea. Asiaa on mietitty ja harkittu tarkoin. Valmistauduttu parhaan kykymme mukaan. Teimme päätöksen yhdessä ja olemme valmistautuneet yhdessä. Neuvolakäynnit, ultrat, valmennukset ja hankinnat, kaikki olemme tehneet yhdessä – samoin kuin teimme lapsemme. Rakkaudella. Odottaen häntä jo kovasti.

Rakkaudella,

Jenni Sofia