Raskaus ja pesänrakennusvietti
Aika rientää. Vuosi on jo yli puolessa välissä. Yhdeksän kuukautta raskautta on pian täynnä ja viimeiset viikot käsillä. Itselleni tämä on suurien muutosten vuosi: raskaus, avioliitto, ensimmäinen oikea loma – äitiysloma, lapsi… Tämä kaikki on jo nyt muuttanut jollain tasolla koko identiteettiäni. Olen ennen mieltänyt itseni ennen kaikkea yrittäjänä, valmentajana ja urheilijana. Nyt tilalle on tullut äiti ja vaimo – sekä joku, joka ottaa huomattavasti rauhallisemmin ja hämmästelee suuresti kaikkea muuttunutta. Hämmästelee myös muutoksia kehossaan mutta ennen kaikkea sitä ihmettä, miten uusi elämä kehittyy ja kasvaa pyöristyvässä vatsassa.
Pesänrakennusvimma on nostanut päätään. Puunaan ja siivoan. Olen antanut sekä myynyt paljon pois ylimääräistä tavaraa ja vaatetta. Vastaavasti uudelle tulokkaalle on tehty hankintoja. Osan olemme saaneet sukulaisilta, osan hankkineet itse – lähes kaiken käytettynä. Jotain on uuttakin. Nimittäin äitiyspakkaus, joka ylitti odotukseni! Tuotteet ovat laadukkaita ja kotimaisia, mikä ilostuttaa valtavasti.
Itse suosin ja kannatan kierrätystä sekä laadukkaita, luonnonmukaisia materiaaleja. Elämme yli varojemme, tavaraa tuotetaan yli tarpeen ja luonnonvaroja tuhlataan häikäilemättömästi, seurauksena tämä pallo on hukkumassa roskaan ja roinaan. Lisäksi käytetyn tuotteen hinta on huomattavasti edullisempi, kuin vastaavan uuden – ja esimerkiksi vaatteista myrkyt ovat jo useampaan otteeseen pesty pois. Pieni lapsi kasvaa niin hurjaa vauhtia, ettei vaatteet ehdi edes kulumaan, niinpä ostamani käytetyt vaatteet ovat laadultaan aivan priimaa.
Viime päivinä olen lajitellut kaikki vauvanvaatteet koon mukaan. Nyt vaatteet ovat koottain, kolmen kuukauden käyttöjaksoihin pakattuna – koko seuraavalle vuodelle. Seuraavaksi pesen ja silitän valmiiksi ensimmäisen kolmen kuukauden vaate-erän.
Silittäminen. Vaatteiden silittäminen. Hämmästyttävää, miten se herättää monissa todella vahvoja tunteita sekä mielipiteitä. Silitän kaiken. No, lähes kaiken. Alushousuja ja joitakin treenivaatteita en silitä mutta kaiken muun. Nautin silittämisestä, se on tapani rentoutua, enkä voi sietää ryppyisiä vaatteita. Lisäksi vaatteet pysyvät hyvässä kunnossa ja kauniina pidempään sekä säilyttävät mallinsa. Silittäminen on kuulunut tapoihini lapsesta asti. Kotona emme saaneet viikkorahaa vaan teimme meille sopivia töitä, kirjasimme tunnit vihkoon ja meille maksettiin tehtyjen tuntien mukaan. Silittäminen oli yksi tehtäviäni, näin ollen se on kotoa opittua ja muodostunut tavaksi jo lapsena.
Kyllä, aion silittää myös kaikki vauvan- ja lastenvaatteet, samoin kuin silitän kaikki mieheni vaatteet – suurella ilolla ja rakkaudella.
Kuvat Vuokko Salo
Rakkaudella Jenni Sofia
