Kuka on Voimavara?

Heippa!

Pieni esittely lienee paikallaan.

Kuka olen?

Voimavara. 23-vuotias kahden lapsen äiti. Pojat M1 12/16 ja M2 12/18 🥰

Olen ammatiltani lähihoitaja. Valmistuin 6/16, enkä ehtinyt koko raskauden kestävältä pahoinvoinnilta töihin ennen ensimmäisen M syntymää.

Sairastuin 2017 synnytyksen jälkeen Kilpirauhasen liikatoimintaan ja nivelreumaan (jonka diagnoosin sain taisteltua vasta 6/18) Näinä aikoina myös masennus oli vahvasti läsnä. Kotona olen siis ollut vuodesta 2016.

Mikä on Voimavara?

Voimavara on henkireikäni. Alusta selkeyttää omia ajatuksia, etsiä itseäni. Kerron matkastani äidiksi, mitä äitiys on minulle, mitä se on opettanut. Arjesta, ja ihan kaikesta mahdollisesta.

Tervetuloa mukaan 🥰

Perhe Oma elämä Terveys Lapset

Mitä äitiys on?

Äitiys

Äidiksi tuleminen on ollut aina suurin haaveeni. Halusin tulla nuorena äidiksi, ja saada paljon lapsia. Suurperheen. 18-vuotiaana ja vähintään viisi lasta. Mielellään kymmenen tai enemmän.

Äitiys on minulle lahja. Asia jota toivoin koko elämän, jonka 20-vuotis lahjaksi sain, kun testi näytti plussaa syntymäpäiväni jälkeisenä päivänä.

Äitiys on antanut minulle paljon. Se on opettanut, mitä on rakastaa jota kuta niin että sydän meinaa revetä. Ei vain rinnasta, vaan kahtia. Molempia yhtä aikaa. Eikä rakastaa vain yhtä, vaan molempia lapsia. Yhtä paljon, samanaikaisesti. Ja silti niin yksilöllisesti, ihan eri tavalla kumpaakin.

Iso pelkoni oli, jääkö toinen vähemmälle, kun heitä on kaksi. Ja jos jää, niin kumpi. Mutta jo raskausaikana sen huomasi, kuinka rakkaus syttyi pientä vatsassa kasvavaa ihmisen alkua kohtaan, ja sitä toista kohtaan syveni, kenen kanssa raskauden jakoi. ”Sinusta tulee isoveli”

Se on myös opettanut, mitä on pelko. Kun ensin pelkää niitä kahtatoista ensimmäistä viikkoa. Sitten pelkää seuraavaa kahdeksaa viikkoa, kohti kahtakymmentä. Ja sitten seuraavaa kahtatoista, kohti kolmeakymmentäkahta. Siitä viisi viikkoa kolmeenkymmeneenseitsemään. Jokaisella välipysäkillä pelko hieman helpottuu, muuttaa muotoaan, mutta silti on koko ajan läsnä. Aina sinne synnytykseen asti. Synnytyksessä pelko ei ole niin vahvana läsnä, mutta sen jälkeen se on senkin edestä. Se vahvistuu päivä päivältä. Toisaalta sen kanssa oppii elämään, mutta toisaalta ei. Eikä se koskaan lopu.

Ja juuri sen äitiys on opettanut. Että on jotakin niin ainutlaatuista, että jo ajatus siitä ettei sitä olisi, musertaa. Siksi se pelko on läsnä, se on osa sitä sydäntä riistävää rakkautta. Ja sen kanssa on vain pärjättävä. Sitä on työnnettävä syrjään, välillä vähän pyöriteltävä. Hetkeksi annettava valta, ja sitten työntää se pois.

Äitiys on opettanut myös ajankäyttöä ja mielikuvitusta. Miten mahdutat monen ihmisen hommat samalle vuorokaudelle, ja saat riittävästi lepoa. Hoidat lapset, ruuat, tiskit, pyykit, siivoukset. Pisut, pesut, vaipat, nukutukset. Aamupalat, iltapalat, välipalat, lounas, päivällinen, äidin salainen suklaa-annos. Hoidat useamman lapsen tarpeet samanaikaisesti. Ostat kotivaatteet, päiväkotivaatteet, mummulavaatteet, varavaatteet, ulkovaatteet, juhlavaatteet. Huolehdit lapsista, omasta jaksamisesta, parisuhteesta, kumppanin jaksamisesta, sukulaisten tapaamisesta, ystävistä ja omasta ajasta. Samalla hoidat myös kaikki viralliset puhelut, paperien täyttämiset, neuvolat, omat lääkärit, lasten lääkärit, passitat kumppanin lääkärille, päivität somet, etsit töitä. Unohtamatta että pidät huolta itsestäsi, harrastat liikuntaa, syöt terveellisesti, parannat maailmaa, elät ekologisesti, ja ennen kaikkea pysyt täysjärkisenä. Niin. Ja nukut! Vähintään 8 tuntia vuorokaudessa.

Äitiys on paljon paljon enemmän, kuin mitä osaisin koskaan sanoiksi pukea.

Perhe Rakkaus Lapset Vanhemmuus