Jos aiot saada jotain aikaan, niin aikaa on aika vähän
Eilen eläkkeellä oleva, yksin asuva rouva halusi tarkastaa liittymätietonsa, koska oli lähdössä Thaimaahan. Heti puhelun alussa hän ilmoitti aikovansa toteuttaa unelmansa ja olla koko talven pois Suomesta. Helpotus, jännitys ja hyvä mieli oli aistittavissa rouvan äänestä. Koko elämän kestänyt unelma oli vihdoin toteutumassa.
Minun vallitsevin unelmani oli elantoni tienaaminen unelma-alallani. Luin joskus jostain (tietolähde ei ole muistissa), että 98% ihmisistä ei koskaan löydä kutsumusammattiaan. Kuulun siis prosentuaaliseen vähemmistöön, koska löysin unelma-alani. En muista tilastotietoa siitä, moniko tämän päivän Suomessa työllistyy opiskelemalleen alalle. Tai ylipäätään työllistyy.
Olen nyt opetellut suhtautumaan työhön työnä, ei intohimona. Ei välttämättä ole huono asia tehdä työtä, joka ei kuormita aivokapasiteettia tai aiheuta stressiä. Jos siinä mokaa, sillä ei tuota pettymystä itselleen. Toisaalta ei koskaan odota työpäivän alkua, mutta viikonlopuista ehkä nauttii enemmän. Opettelua tämä vaatii, enkä tiedä totunko tähän. Toinen vaihtoehto tällä hetkellä olisi työttömyys, opintolainojen maksamatta jättäminen ja ikuisiin rahaongelmiin joutuminen. Ei ihan sellainen tulevaisuus, jota suunnittelin. Toisaalta haaveni ovat jalostuneet ja kehittyneet, minäkin haaveilen matkasta Pariisiin ja Italiaan, kodin perustamisesta, yksinäisen arjen loppumisesta ja monista muista asiosita.
Mietin tuota vanhaa naishenkilöä, joka oli koko pitkän elämänsä haaveillut joka talvi pääsevänsä pois Suomesta. Mitä jos hän ei olisi elänyt niin vanhaksi, koko unelma olisi jäänyt toteutumatta ja elämä olisi kulunut kokolailla jonkun muutoksen odottamisessa. Ihminen tottuu, sopeutuu ja oppii sietämään ikäviä olosuhteita. Minä en halua oppia sietämään. Toisaalta naisen voimakas määrätietoisuus unelman toteuttamisesta oli kosketeltavissa, ihailin suuresti hänen rohkeuttaan matkustaa yksin vielä vanhoilla päivillään.
Kerroin naiselle, että olen onnellinen hänen puolestaan, että hänen unelmansa toteutuu vihdoin. Nainen kertoi äitinsä kuolemasta ja siitä miten rankkaa elämä on. Yksinäiset ihmiset juttelevat helposti tuntemattomille asiakaspalvelijoille, kaikilla on tarve tulla kuulluksi ja ymmärretyksi. Naisen tarina liikutti minua ja tuon tuntemattoman ihmisen onni, teki minut eilen ja vielä tänäänkin hyvin onnelliseksi.
Muistin myös, että en halua odottaa koko elämääni talven loppua, vaan haluan oppia nauttimaan kaikesta. Elämä on liian lyhyt odottamiseen.
//www.youtube.com/embed/sbbXAFSXazM