Juo teetä tai tee jotain muuta?

Kun olet ryhtymässä lääkitsemään tunteitasi ahmimalla, tee jotain muuta. Keitä ja juo suuri kupillinen teetä, mene ulos, mene kylpyyn, lue päivän lehti, soita jollekulle.

Ylläolevaan neuvoon tuntuu törmäävän usein, kun etsii apua syömisongelmiin. Minusta neuvo ei koskaan oikein ole tuntunut kovinkaan toimivalta. Mutta on jotain, joka tuntuu varovaisesti arvioiden hyvältä:

pysähtyminen.

Ei minkään tekeminen. Se, että antaa tunteiden tulla. Se, että ottaa tunteet vastaan. Nimeää ne. Ja hellittää. Antaa niiden mennä.

Ehkä neuvo jonkin muun tekemisestä ahmimisen sijaan tuntuu hieman hullunkuriselta siksi, että vaikka se kenties estäisi ahmimisen, ei sen avulla kuitenkaan pääsisi lainkaan syvemmälle ongelman ytimeen. Juon mielelläni teetä, käyn mielelläni ulkona, kylven ilokseni, luen päivän lehden ja vielä vaikka pari muutakin (mutta kummoinen soittelija en ole). Ne eivät kuitenkaan tunnu vaihtoehdoilta ahmimiselle. Ne eivät kuulu samaan ulottuvuuteen!

Tunteet kuitenkin tuntuvat kuuluvan: avuttomuus, epävarmuus, yksinäisyys. Turvattomuus, ahdistuneisuus, syyllisyys. Ehkä niiden äärelle pysähtymisen jälkeen tulee se muu tekeminen? Tai teen juominen.

– Lotta

Kommentit (2)
  1. Rauhallinen (silloin, kun ei esimerkiksi kokkaa taaperon kanssa ;)) kokkaushetki voisi todellakin olla hyvä aika miettiä syntyjä syviä! Itse on ole oikein käsillä tekijä, mutta ruuan tekemisestä pidän, ja tuollainen mietiskelevä, viipyilevä kehollinen toiminta voi varmastikin olla ihan otollinen pari omien tunteiden havainnointiin.

    -Lotta

  2. Roudantoivo
    17.1.2013, 21:31

    Vähän samoilla linjoilla minäkin olen, ihmettelen niitä, jotka kokevat piristyvänsä vain siitä että jättävät asian mielestään käsittelemättä sitä. Sama juttu, kuin jos joku yrittäisi piristää minua vaikka kertomalla vitsin tai omia kuulumisiaan silloin, jos oikeasti kaipaisin lohdutusta ja keskustelua mieltä painavasta asiasta.

    En itse syö tunteiden vallassa kovin usein, ennemminkin menetän ruokahaluni, kun olen murheissani, mutta ymmärrän oikein hyvin ruuan tuovan jotain turvaa ja lohtua, mitä esimerkiksi toisen ihmisen läsnäolo voi tuoda. Ruoka muistuttaa kodista ja ehkä jostain turvasta jota siellä voi kokea, vaikka äidin tai muun rakkaan lämpimästä sylistä. Ruokaan liittyy niin moni aisti, että sen ja tunteiden välinen yhteys on aika ilmeinen. Kyllä itsekin joskus, harvoin, saatan suruissani ruveta kokkaamaan, vaikka ei niin mieli tekisi syödäkään.

    Ruoka lohduttaa jollakin oudolla tapaa, ja sekin auttaa pysähtymään, jos vain haluaa. Samoin tee. Kokatessa ja teetä juodessa on ihan hyvä pohtia omia tunteitaan, kunhan niitä muistaa käsitelläkin eikä vain ahtaa ruokaa napaansa mitään miettimättä. 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *