Inspiroivia ihmisiä: Maikki Harjanne ja hassut hiukset

(kuva: Turun Sanomat)

 

Kun ajattelen Maikki Harjannetta, ajattelen Minttu-kirjoja ja hiuksia. Mielikuvani mukaan Maikki Harjanteen hiuksissa on usein jotain leikkisällä tavalla hauskaa. Leikkisä on virkistävää.

 

Muotipalstojen trendituomareita tuntuu miellyttävän hillitty ja viimeisen päälle laskelmoitu, vakavuutta viestittävä, tyyli. Leikkisyyskin lienee hyväksyttyä, kunhan se on alisteista hillittyydelle ja näin ollen viime kädessä kuitenkin vakavaa. Virhe leikkisyydestä tulee viimeistään silloin, kun se muuttuu ihan vain lapsellisuudeksi.  Moisiin rajarikkomuksiin syyllistyneet julkkikset päätyvät huonoimmin pukeutuneet -palstojen kauhugallerioihin.

 

Aikana, jona aikuiset tuntuvat monella tapaa olevan melkoisen lapsellisia, vimmainen vakavasti otettavuuden – ja aikuisuuden – viestittäminen tyylin keinoin tuntuu ristiriitaiselta. Miksi piilottaa (toivottavasti) jokaisessa aikuisessakin lymyävä lapsellisuus? Mitä leikittäisiin tänään, kuten Tommy Hellsten eräässä teoksessaan kysyy. Aikuisen, vakavasti otettavan ihmisen tunnistaa kyllä muustakin kuin aikuisuutta imitoivasta pukuleikistä, jollaiselta hillityn hallittu tyyli helposti näyttää.

 

Oma hiusmallini on ylikasvanut: se on jonkinlainen Seinfeldin Kramerin ja Sibeliuksen kallokarvoitusten sekameteli. Kampauksestani saa helposti lapsellisen.

 

 

 

Eri suuntiin sojottavat ponkkarit on taaperoni suosikki ja hän luulikin ylläolevan valokuvan esittävän omaa päätänsä. Mautonta: äiti pukeutuu – tai ainakin kampaa hiuksensa – kuin lapsensa! Vai: onko lapselliselta näyttäminen kuitenkaan niin kuolemanvakava juttu? Vähän Harjannetta peliin!

 

(Kirjoittaja haluaa vielä huomauttaa, että Maikki Harjanne on varmasti hiustensa ohella monesta muustakin näkökulmasta mitä inspiroivin ihminen.)

 

– Lotta