Kuinka minusta tuli kärsivällisempi eli tiskaa taaperon kanssa

Kun voivan Moona vajoaa tiskien äärellä lähes meditatiiviseen tilaan, minä harjoitan niiden parissa kärsivällisyyttäni. Tiskaan taaperoni kanssa.

Taaperon kanssa tiskaaminen on hidasta. Kumpikin kastuu. Jo tiskattuja astioita joutuu takaisin tiskiveteen. Lattia kastuu. Ärsyttävää (äiti-vajoaa-tahtoikäisen-taaperon-kiukuttelun-tasolle -ärsyttävää tarkemmin sanoen), mutta myös hauskaa.

Sillä onhan se hauskaa, kun taapero haluaa, että taas tiskattaisiin. On erityisen hauskaa, kun taapero ei enää (ainakaan joka kerta) nakkaa jo tiskattuja astioita (ainakaan jokaista astiaa) tiskiveteen vaan sattaa jopa huuhdella niistä muutaman. Hassumpaa ei olisi sekään, että joskus kaukaisessa tulevaisuudessa lapsi tiskaisikin aivan itse. Ja se on keskittyminen hauskaan, joka tuntuu taikovan esiin Kärsivällisyyden: ”Aa, lapsihan vain harjoittelee…!”

Omat lukunsa ovatkin sitten kärsivällisyysharjoitukset niissä lukuisissa muissa Ärsyttävissä tilanteissa, joita kiukustuvan taaperon (itsekin kiukustuva) äiti kohtaa. Niiden varalle olen ajatellut etsiä jotakin kättä pidempää ja varustautua Raisa Cacciatoren Kiukkukirjalla.

– Lotta