Inspiroivia ihmisiä: Rajoja rikkoen – Fanny Churberg

churberg.jpg

 

Inspiraatiohenkilöksi minulle nousi menneisyyden henkilö, jonka elämänkertaan sattumalta törmäsin. Fanny Churberg oli 1800-luvulla elänyt suomalainen taidemaalari.Itseäni kiehtovat tälläiset oman aikansa vahvat ja luovat naiset, jotka ovat miesvaltaisena aikakautena seisoneet omilla jaloillaan ja tehneet sitä mitä halusivat tehdä. Vaikka meidän sukupolvemme naiset eivät joudu enää pitelemään omia taitojaan vakan alla, voimme oppia Fanny Churbergin kaltaisilta voimakkailta naisilta rajojen ylittämisestä. Hän omilla maalauksillaan ylitti ’sovinnaisuuden’ rajoja ja sai aikaan kehitystä eteenpäin kuljettavaa keskustelua. Hänellä oli selkeä päämäärä ja hänen sanoin se oli maalata ”niin kuin ei vielä kukaan nainen”.

Itse haluaisin löytää sisältäni tuollaista voimaa rikkoa rajoja ja kokeilla uusia ja innovatiivisiakin asioita. Tämä tarkoittaa sitä, että minun pitäisi olla valmis ottamaan vastaan siitä seuraava negatiivinen palaute. Vanhoihin totuttuihin rajoihin sörkkimisestä kun yleensä seuraa negatiivisten palautteiden ryöppy, ehkäpä siksi koska meillä on tarve pitää kiinni vanhasta ja tutusta ja asioiden muuttaminen saattaa aiheuttaa ahdistusta. Mutta jos kukaan ei koskaan testaile rajoja ja venytä niitä, jäämme junnaamaan paikoillemme. Ilman Fanny Churbergin kaltaisia tien raivaajia voisi nykynaisenkin elämä olla vallan erilaista.

Eihän rajojen rikkomisen ja uuden kokeilemisen tarvitse olla mitään hurjan suurta, vaan ihan pieniä päivittäisiä tekoja. Eilen kaupassa käydessäni käytävillä kaikui iloinen laulu. Ihmiset kääntyivät katsomaan kuka kaupassa kehtaa lauleskella keskellä kirkasta päivää. Laulun lähde oli vanhempi, ehkä noin viisissäkymmenissä käyvä herra, joka huolettomasti teki kauppaostoksiaan laulun säestämänä. Mielessäni kävi ensiksi kummastuksen ajatus, koska onhan se aika epätavanomaista että kaupassa raikui laulu kesken arkisen kaupassakäynnin. Pian kuitenkin tajusin kuinka itsekin haluaisin kyetä olemaan noin huoleton ja tunsin arvostusta miehen elämänasennetta kohtaan. Eihän sitä nyt tarvitsisi heittäytyä kaupassa Lady Gagailemaan, mutta jos sitä kykenisi tekemään joskus vähän jotain marginaalia rikkovaa, ilman että tarvitsee tuntea valtavaa häpeää.

Fanny Churberg tiesi mitä halusi ja teki mitä halusi, poikkiteloisista asenteista huolimatta. Yritän saada sisäistettyä hieman tuollaista vahvan, omaa tietään kulkevan naisen ajatusmaailmaa. Ei ole helppoa hyppiä sovinnaisuuden rajojen väärällä puolella, mutta jos ilman sitä ei aidosti toteuta itseään, ehkäpä pitäisi ottaa riski ja ylittää raja.

churberg_vinterlandskap.jpg

Inspiraatiota Fanny Churbergin vahvasta maalauksesta Talvimaisema, auringonlaskun jälkeen

-Moona-

 

Hyvinvointi Hyvä olo Mieli Suosittelen

Kaunis Karita ja kaikki muut kukkaset

”Olen joskus erehtynyt netin keskustelupalstalle katsomaan, mitä minusta kirjoitettiin. Tuli paha mieli, kun siellä haukuttiin poskista lähtien, kuinka ruma olen”, kertoo kieltämättä kaunis Karita Tykkä anna-lehdessä (48/2012). ”Ärsyttävää on se, että ihmiset kokevat oikeudekseen arvostella minua miten tahtovat. Eiväthän he edes tunne minua.”

karita_tykka.jpg

Monet asiat tuntuvat olevan Karitassa juuri niin kuin pitääkin: hän on nuorehko, hoikka, kuuluisa, vaimo, äiti. Ei mitään moitittavaa. Entäpä minä, joka syön karjalanpiirakoita ja karkkeja (Karita ei syö), enkä välitä hiusten- tai ripsienpidennyksistä (Karitan hiustenpidennykset ulottuvat alaselkään ja ripset lähes kulmakarvoihin saakka)? Jos kaunis Karita ei säästy arvostelulta, kuinka minäkään säästyisin? Kuinka kamalan epätäydellinen ja siten altis arvostelulle minä sitten olen?

Aina löytyy jotakin. Toisen Erilaiseksi tekeminen voi olla sanasta kiinni. Annan toimittaja kuvaa Karitan näyttävän langanlaihalta. Karita puolestaan pohtii äiti-vauvajoogassa erottuneensa joukosta, sillä ei pystynyt äitiyslomallansakaan heittäytymään olemaan kuin ellun kanat. Se on sanoista kiinni: langanlaihaan ja kanssajoogaajien rinnastamiseen ellun kanoihin sisältyy Erilaiseksi tekemisen vivahde. Arvostelun kohteena oleminen ei ole helppoa, mutta arvosteleminen on. Sana vain.

Miten höllätä arvosteluasteikkoa? Erään kauniin ajatuksen mukaan muita voisi kohdella niin kuin toivoisi itseäänkin kohdeltavan. Pidän myös mielikuvitusleikistä, jossa saa leikkiä, että se toinen Erilainen ihminen onkin minun lapseni / puolisoni / siskoni / veljeni / mummini / kuka vain Tärkeä ihminen. Toisinaan onnistun pitämään suuni kiinni, arvosteluhaluistani huolimatta. Joskus se toimii.

Minulla on naapuri, jonka käytös on ärsyttänyt minua naapureiksi tulostamme pitäen. Hän ei yksinomaan jätä tervehtimättä, vaan tuntuu tekevän tervehtimättömyydestään numeron. Ärsyttävää, ajattelin ja kehittelin hänelle hänen käytöstään mielestäni osuvasti kuvaavan kutsumanimen, jota käyttelin ahkerasti valitellessani puolisolleni naapurikohtaamattomuuksiani. (Kutsuma)nimittely alkoi kuitenkin tuntua lapselliselta. Enhän edes tunne häntä! Nyt naapuri on ”naapurin täti”. On tuntunut vapauttavalta päästää irti ärsytyksestä ja ala-astemaisesta käytöksestä. Niin, ja tässä eräänä päivänä naapurin täti vastasi tervehdykseeni. Se saattoi olla kertaluonteinen juttu, mutta se tuntui mukavalta. Antaa kaikkien kukkasten kukkia ja kaikkien kanasten nokkia – eikä tietenkään toinen toisiaan. Joskus se toimii! Se on tärkeää.

– Lotta

(kuva: anna)

Suhteet Oma elämä Uutiset ja yhteiskunta