Vuoden vaihteen jälkeen joka puolella on valtavat määrät tarjoilla erilaisia liikuntalajeja. Olen yrittänyt pitkän tauon jälkeen viritellä itsessäni hereillä sisäistä liikkujaa, se kun on jo pitkän aikaa ollut kovin uinuvassa tilassa. Olen ihan pienestä pitäen harrastanut paljon liikuntaa, laidasta laitaan, kuulantyönnöstä rytmiseen kilpavoimisteluun. Jossakin vaiheessa aikuisikää liikunnalle tuli kuitenkin stoppi, en vaan kyennyt nauttimaan siitä.Ollessani raskaana minulla todettiin raskausajan diabetes, säikähdin ja sain hinattua takapuoleni lenkille. Tajusinkin, että liikkuminen ja aktiivinen liike onkin ihan mukava tila ja onnistuinkin jälleen löytämään sen kauan kateissa olleen nautinnon liikunnasta. Nykyään lenkkeilen päivittäin, vaunuja tosin työntäen. Nyt kuitenkin kaipailen jotakin haasteellisempaa liikuntaa. Sellaista missä kykenee haastamaan itsensä.
Teini-iässä harrastin paljon budolajeja. Paljon on muuttunut noista ajoista ja mietinkin miten kehoni suhtautuisi nykyään tuollaiseen urheilulajiin. Ja äitiys minussa on nostanut esiin korkeamman tason itsesuojeluvaiston. Mietinkin siis uskaltaisinko ottaa kontaktia lajin vaatimalla tavalla.
Ajoittain minussa nousee esiin halu löytää itsestäni mestarijoogaaja. Kuvittelen kuinka onnistuisin kaiken kiireen keskellä nostamaan jalkani osoittamaan kohti kattoa ja vajoamaan täydellisen muun ympäristön sulkevaan tilaan. Olen yrittänyt kotona suorittaa oppaiden avulla joogaliikkeitä (tai niitä muistuttavia asentoja), mutta turhaudun aina muutaman liikkeen osoittauduttua minulle liian haastavaksi. Ehkäpä tämänkin lajin saloihin pääsisi paremmin osallistumalla ohjatulle tunnille?
Kävin syksyllä kannustamassa reitin varrella finlandia marathonin juoksijoita. Juoksijoiden pyyhkäistessä ohitseni, pinnistäen itsestään viimeisiä energian rippeitään, minussa nousi suunnaton arvostus juoksulajia kohtaan. Aloin pyöritellä mielessäni ajatusta siitä kykenisinkö minä tuohon. En ole ikinä ollut mikään juoksja. Tai nuorempana juoksin kilpaa, mutta pikamatkoja. Jos matka on hieman pidempi minussa herää sisäinen sabotaattori, joka yrittää keksiä minkä tahansa tekosyyn juoksemisen lopettamiselle. Minulla on silti suunnaton halu päästä tien päälle, juoksemaan. Minun tarvitsee vain löytää itsestäni sellaista mielenvahvuutta jolla saan vaiennettua tekosyyt olla juoksematta….
Joka tapauksessa yritän päästä puheista itse toiminnan tasolle ja löytää itseni jonkin lajin ääreltä testailemassa omia fyysisyyden rajoja. Tästä tulevaisuudessa raportoiden!
-Moona-
