Uuteen nousuun

Mä olen ihan kuka tahansa sinua vastaan kävelevä nainen. En käytä alkoholia, en polta, pidän liikkumalla itsestäni huolta. Muutenkin pyrin huolehtimaan itsestäni. Lapset olen kasvattanut uskomaan omiin mahdollisuuksiinsa, urheilu ja hyvät kaverit sekä erilaiset mahdollisuudet on täyttänyt heidän arkea ja tälläisenä yksinhuoltajan bändinä elämä on ollut vaatimatonta, mutta uskoisin että turvallista. Sinä vain et tiedä, että olen köyhä. Tai että lasteni isä on alkoholisti. Itseni uupumuksen kautta kaatunut yrittäjyys vei taloudelliseen ahdinkoon.

Toki vuosia sinnittelin usean työn kanssa, koitin hakea keinoja pitää pää veden pinnalla ja onnistuinkin melko hyvin. Kunnes uuvuin taas eikä saman työvauhdin saaminen olekaan enää 40 vuotiaana ollut itsestäänselvyys.

Kävelen sinua vastaan ja sinä vain et tiedä, että lapsesi säästöpossussa saattaa olla rahaa juuri nyt enemmän kuin minulla tilillä. Tai ehkä jopa autosi kolikkojemmassa enemmän kuin tililläni. Hymyilen sinulle silti. Olen saattanut hetkeä aiemmin olla polvillani itkemässä, mutta repinyt itseni liikkeelle -se mun on pakko tehdä, pysyä liikkeessä, koska sillä tavoin säilytän uskon ja toivon.

Voltteja ja välitiloja on elämä nyt, mutta mä uskon joka päivä vielä selviytyväni ja onnistuvani. Sen jälkeen mä tiedän mikä tälläinen matka on ja tiedän varmasti pystyväni tukemaan ja auttamaan samaa läpikäyviä ihmisiä. Nämä on vaan välitiloja, joskus vähän pidempiä.

Kirjoitan myös siksi, että kaiken tämän ympärillä on kaunis maailma ja hupsu arki. Silloinkin, kun epätoivon aallot pyörryttää. Voltteja taakse- ja eteenpäin, niitä tässä tehdään.

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *