Näin mahtavaa tilannekuvaa saa, kun pyytää toista pitkäaikaisimmista ystävistään kuvaamaan. Täs kuvassa tiivistyy mun luonteen toinen puoli: suht harmiton urpå. 🖖🏻
⁣
Tämä sama ystävä on ollut mun rinnalla läpi tyynen ja tyrskyn. Meil on samanlainen (mun mielestä tosi hyvä, mutta huono) huumorintaju. Molemmat rakastetaan vaatteita eikä kai ikinä kasveta riittävän aikuisiksi (miksi pitäiskään). Annielta oon saanut myös vertaistukea milloin missäkin tilanteessa. Ja nyt, kun tuskailen näiden saakelin mammapuuroaivojen kanssa, tarjosi hän parasta mahdollista tukea blondiaivojen muodossa! Lemme explain.
⁣
Oltiin tehty tärät Kamppiin, sovittu paikka ja keskusteltu, että täällä on sit se kosmetiikkamestakin, mis käydään kun ollaan syöty. Sit lyyli soittaa, et sorppa, oon vähä myöhäs ja mä sanon et no hätä. Sit kohta tulee uus soitto: ”Siis et arvaa, mitä mä oon tehny.” ”No, mikä hätänä!” ”Mä oon KLUUVISSA..!” 😂
⁣
No koollahan sekin alkaa ja onneks on lähellä. Muistutin kaiken varalta, ettei lähde nyt sit vielä Itiksen suuntaan metrolla. Venailin Lie messä myös vielä, kun rouva vetää vääriä rappusia ylös metrolta ja päätyy Mäkkärille. 🙈

Mut lopulta päästiin saman pöydän ääreen ja mä olin niin iloinen, että jollaki toisellaki on haasteita perushahmotuksen kanssa. Kiitos taas kaikesta (ja kuvasta) @annikavuorensola , oot best!

Onks sulla sielunkumppaniystäviä?

Ps. Söin lopulta haarukalla kun noi tikut ei meinanneet taas pysyy kädessä. Hand-eye coordination, missing you!

Ps 2. Oikeesti nää kuvat! 😂 Huomaa myös hiuksissa roikkuva riisinuudeli.

Ps 3. Syötiin Lie missä, mun kolmas kerta viime viikolla. Liity säkin mukaan tukemaan ravintoloita!