MisterChef on paitsi intohimoinen kokki, myös kova saunomaan. Siksipä meillä on saunavuoro. Itse en ole niin suuri saunan ystävä, joten tälläkin viikolla mies ja tyttö lähtivät kahdestaan löylyttelemään.

He pakkasivat saunakassin yhdessä (saunajuomat molemmille, pesuaineita, vaihtovaatteet, pyyhkeet) ja lähtivät matkaan. Pikkuihminen tietysti tahtoo kävellä itse koko mutkittelevan matkan ja painaa hississä nappia. Hän muistaa reitin jo tosi hienosti ja niin nytkin perille pääsivät, jopa saunan lauteille asti, oikein sujuvasti. MisterChef ennusti mielessään onnistunutta saunareissua, kun siirtyminen meni niin sujuvasti.

Mies heittää yleensä suht kovat löylyt ja istuisi saunassa vaikka kuinka kauan. Pikkuihminen taas viihtyy paremmin alalauteilla tai veden kanssa puuhaillen. Saunailtana lapsella kuitenkin oli jopa normaalia lyhyempi attention span alalauteilla kiltisti istuskelun suhteen: Pikkuihmisen mielestä lauteilla köllöttely oli so last season jo noin minuutin jälkeen. Siitä alkoi sitten ravaaminen ylälauteiden ja pesuhuoneen välillä. Ja pesuhuoneen ovea tietenkään ei saa auki kuin aikuinen.

Hetken hän oli siinä ravannut, vaatinut oven avaamista ja sitten taas välillä käynyt vähän MisterChefin luona ylälauteilla heittämässä lisää löylyä kiukaalle. Saunassa on jostain syystä neljä erilaista löykauhaa, joista yksi on sellainen iso muovinen, joka löytyy noin joka mökkisaunasta. No senhän Pikkis oli sitten ottanut aseekseen ja heittänyt sen verran antaumuksella vettä kiukaalle, että kuuppa meni mukana. Onneksi tyttö ei ihan vielä ole kovin hyvä heittämään asioita pitkälle ja kauha oli tipahtanut lauteiden ja kiukaan välistä lattialle eikä lentänyt ihan kiuaskiville asti!

Muistan juuri edellisellä yhteisellä saunareissulla miettineeni ääneen, että mitenkähän ihmeessä saunan lattiat pestään, kun lauteet on vedetty melkein seinästä seinään kiinteästi. Että sinne alle sitten se kauha. No, MisterChef sitä sitten onki toisella kauhalla sieltä tulikuumasta raosta aikansa ja kuin ihmeen kaupalla onnistuikin saamaan muovinapon takaisin sulattamatta sitä.

Tällä välin Pikkuihminen oli siirtynyt vaikuttamaan kylpyhuoneen puolelle, jonne mies oli laittanut hänelle suihkun päälle, että voi siinä leikkiä. Pikkis oli laittanutkin suihkun lattialle, siitä kun tulee sellainen kiva suihkulähde, ja lähtenyt itse muihin hommiin. Harmi vaan, että suihku oli jäänyt ihan pukeutumishuoneen oven viereen. Niin, että vesi pääsi valumaan oven raosta suihkuhuoneen puolelle.

MisterChef oli saanut kauhan pois lauteiden alta ja päättänyt hetken relata löylyssä. Kun hän tuli pesuhuoneen puolelle, huomasi hän lattialla ovea kohti osoittavan suihkun, oli vesi jo puolivälissä pukeutumishuoneen lattiaa. Onneksi kylpyhuoneessa on loistava lasta, jolla hän sai vettä loiskuteltua takaisin pesuhuoneen puolelle ja onneksi hän myös pakkaa aina suuret määrät pyyhkeitä mukaan, sai niillä luututtua lattian suht kuivaksi. Sitten Pikkiksellekin vähän kylpytakkia päälle ja vielä itselle viimeiset suihkuttelut ennen pukeutumishuoneen puolelle siirtymistä.

Paitsi, että Pikkuihminenkin päätti vielä tulla suihkuun, tietysti se ainoa kuiva pyyhkeenomainen eli kylpytakki päällään. Eikä MisterChef edes ehtinyt saada salasuihkuttajaa kiinni, ennen kuin tämä oli karannut vettä valuvan märkä kylpytakki päällään juuri kuivattuun pukeutumistilaan. Joka oli nyt sitten taas märkä. En tiedä, millä mies taas kuivasi sen, Pikkuihmisen ja itsensä, mutta oli siinä onnistunut ja vielä jopa maanittelemaan lapsen yöpukuunsa.

Sitten saunajuomat esiin ja vähän vilvoittelemaan. Edellisillä kerroilla Pikkuihminen on mm.

• kaatanut minun lonkeroni kylpyhuoneen penkille niin, että se valuu kiinteän penkin lauteen rakosista penkin alle ja kastelee noin puoli neliötä tilaa, jota on äärimmäisen vaikea luuluta
• Kaatamaan lonkeroni saunan lauteille
• Hörppäämään lonkerostani ennen kuin kaatoi sen suihkuhuoneen lattialle
• Kaatanut vedet ja limsat päällensä niin monta kertaa, etten edes jaksa laskea, yleensä silloin, kun vaatteet on jo laitettu päälle.

Tällaisella saunajuomaceeveellä ainakaan minulle ei tullut yllärinä se, että tälläkään kertaa ne vilvoittelujuomiset ei oikein menneet putkeen. Varmaan kyllä tuli kivan viileä, ainakin lapselle, joka onnistui kaatamaan isältään varastamansa limsan koko yöpukunsa etupuolelle.

Tässä kohdassa MisterChef oli sitten päättänyt, että tämä ”rentoutuminen” riittää ja tulivat kotiin ja vaihdoin Pikkikselle kuivan yöpaidan. Ja päätimme, että sokerikuorrutettu lapsi nyt saa mennä sellaisenaan unille, emme ota enää kotona vesivahingon riskiä yrittämällä uittaa tai suihkutella häntä puhtaaksi. Veikkaanpa, että ensi viikolla eivät mene ainakaan kahdestaan saunakeikalle.